Pyöreät luvut kiinnostavat suurinta osaa ihmisistä, riippumatta oikeastaan iästä, sukupuolesta tai muista vastaavista seikoista. Poikkeuksia varmasti löytyy, mutta monet pitävät esimerkiksi pyöreitä ikävuosia muita merkitykselisempänä tai muita ikävuosia tärkeämpänä ja monesti myös juhlivat näitä normaalia isoeleisemmin. Vaikkei näissä luvuissa ole mitään varsinaista mystiikkaa, pyöreitä lukuja on jollain tavalla helpompi pyöritellä, niitä on mukavampi pitää välietappeina tai tavotteina, ja vaikka tehdä suunnitelmia niiden ympärille. Viime kädessä, niiden hahmottaminen tuntuu olevan monille helpompaa kuin epämääräisten lukujen ja summien ymmärtäminen.
Omalla kohdallani tärkeä luku tällä viikolla on sata kiloa. Tuntuu hyvältä ajatella tuota pyöreää lukua, joka vihdoin taittui jalkakyykyssä. Se ei ole erityisen suuri luku, mutta se on eräänlainen välitavoite kuitenkin. Torstaina ohjelmassa oli sen nosto viidellä toistolla, tänään kahdeksalla. Tavoite saavutettiin ilman ongelmia ja se eittämättä tuntuu hyvältä.
On kulunut miltein päivälleen kolme kuukautta siitä, kun kirjoitin kultaisen kuusikon treenistä, jonka aloitin tammikuussa. Kuten tekstistäni huomaa, tein kyykkyjä silloin vain 60 kg -sarjoissa, joten tuntuu jälkikäteen ajatellen uskomattomalta, että painoa on tankoon kertynyt tuossa ajassa noin paljon lisää. Tyydytys on tietysti melkoinen, sillä saavutus – aivan millä tahansa saralla – on merkittävä motivaattori työn tai harrastuksen jatkamiseksi. On suorastaan upeaa huomata miten paljon kurinalainen treenaaminen on vienyt eteenpäin, siitäkin huolimatta, että ohjelma on kerran vaihtunut tuon kultaisen kuusikon aloittamisen jälkeen.
Kysymys on muusta kuin vain raa’an rautamäärän nostamisesta. Kyseessä on pyrkimyksestä päästä eteenpäin määrätietoisesti, tehdä tunteja töitä sen eteen ja treenimuistiinpanojen myötä havaita näitä tuloksia. Tämän vastaavan kuvion voisi sijoittaa hyvin moneen muuhun asiayhteyteen ja todeta saman järjestelmän toimivaksi siellä. Jos pelkkä työ jo sinänsä on palkitsevaa, vasta tulosten konkretisoituminen selkeiksi ymmärrettäviksi luvuiksi tai sanoiksi on paljon enemmän. Jos treenaisin erityisen tuloshakuiseksi, olisi kyseessä juhlinnan paikka.
Tavallaan näin hieman teinkin, sillä – ja tätä kirjoittaessa tuntuu jo hieman pöljältä tätä edes myöntää “ääneen” – tänään sain spontaanisti idean herkutella poikkeuksellisen runsaskätisesti. Paitsi, että olisin tyytynyt “normaalin” lauantaipizzan kanssa herkutteluun, päädyin myös ostamaan sipsejä, joita en ole ostanut kuukausiin, sekä makeisia ja simaa. Huomasin kaupassa miettiväni, että tuntuu suorastaan oudolta ostaa jotain tällaista mässyä näin runsain määrin, aivan kuin olisin pitämässä jotain lasten syntymäpäiviä. Koen niin harvoin varsinaista tarvetta herkutella ruoalla, makeisilla, sipseillä ja muilla, että kassi kourassa kaupasta lähtiessäni olo tuntui jotenkin epätodelliselta. Asia, joka on varmasti liki arkipäiväistä hyvin suurelle osalle ihmisiä.
Nyt kun treenin päälle on syöty, levätty ja katseltu elokuvaa, on olo mitä mainioin ja äärimmäisen raukea. Koska eräänlainen välietappi on nyt saavutettu, lienee aika keksiä seuraavia välitavotteita – vaikkei tuo sata kilogrammaa kyykäten edes sellainen ollut – jotta on taas jotain mihin tähdätä. Pyöreät luvut ovat mukavia. Vielä kun saisi sen oman painon sinne 80 kg:n hujakoille, niin olisi taas jotain pyöreää saavutettu – joskaan ei onneksi sentään konkretian tasolla.
On vierähtänyt tovi jos toinenkin sitten viimeisten liikuntamuistiinpanojen. Nyt viimeistään on hyvä pistää vähän ylös viimeaikaisia touhuamisia, kun kaikenlaista pientä on tapahtunut, niin kehityksen suhteen kuin muutenkin.
Tuoreimpana on mielessä eilinen cooperin testi, jonka olin järjestänyt omaksi ilokseni sekä kavereideni kiusaksi. Vain kaksi aiotusta viidestä pääsi paikalle, joskaan nyt varsinaisista tekosyisistä ei ollutkaan kyse. Huvittavaa silti, yhtä kaikki. Allekirjoittanut tähtäsi ylväästi ja turhankin toiveikkaasti tasan kolmeen kilometriin, mutta saavutus jäi noin 2700 m tietämille. Pienoinen pettymys osoittautui kuitenkin positiiviseksi yllätykseksi, kun Wikipedian artikkeli aiheesta paljastikin ilokseni, että tässä ikäryhmässä tuokin on jo erinomainen suoritus. Pettymys olikin siis aiheeton ja tulos tyydyttävä. Onhan tuosta jo miltei 14 vuottakin edellisestä testistä, joten oikeanlaisesta valmistautumisesta tai sopivasta alkuvauhdista ei ollut hajuakaan. Hyvä näin, siis. Onhan tuota painoakin tullut sitten intin reilut kymmenen kiloa lisää.
Toisena pienoisena saavutuksena tuli taannoin juostua pisin juoksulenkkini tähän asti. Matkaa tuli vain noin viitsisentoista kilsaa ja aikaa tähän rauhalliseen hölkkään tuli käytettyä tasan kaksi tuntia. Huomattavasti rauhallisempi tahti siis kuin uudenvuoden aattona vedetyllä 14 km lenkillä, jolloin aikaa taisi mennä vain reilut puolitoista tuntia. Toisaalta, lenkkiseurakin oli nyt eri, joka selittää tahdin erilaisuuden. Pituus on kuitenkin tyydyttävä, sillä matka ei tuntunut raskaalta, joten puolimaratoniin tähtääminen on erittäin realistista vielä kuluvan kevään tai tai viimeistään kesän aikana.
Kolmantena, eikä suinkaan vähimmäisenä, on uusi saliohjelma, jonka aloitin noin kolmisen viikkoa sitten. Kyseessä on variantti niin sanotusta 5×5 -ohjelmasta, mutta toistomäärinä tehdään pääasiassa kahdeksaa ja sarjoja on siis viisi. Painot nousevat joka toistolla progressiivisesti ja tästä allekirjoittaneella on vielä excelillä painomäärät prosentuaalisesti laskeva kaava (kiitos työkaverini), joka pyöristää painot 2,5 kg:n tarkkuudella, jotta ne sopivat salin painoihin tarkasti.
Ohjelma on sikäli äärimmisen mukava, ettei ole kahta samanlaista päivää samanlaisilla painoilla. Vaikka pääpiirteittäin maanantait ovat keskenään aina samanlaisia, kuten myös keskiviikot keskenään ja lauantait omalla osallaan, niin painomäärät nousevat joka kerta tasaisesti.
Idea pähkinänkuoressa on se, että on kolme päivää, joista viikon kolmas päivä on raskain ja keskimmäinen kevein. Viimeisen päivän jälkeen on kaksi päivää palautusta, kun muiden jälkeen on yksi. Ohjelma muuten on karkeasti tällainen:
Päivä 1: 5 sarjaa kyykkyä, penkkiä ja kulmasoutua, joista jokaisessa 8 toistoa.
Päivä 2: 4 sarjaa kyykkyä, maastavetoa ja vinopenkkipunnerrusta käsipainoilla, joista jokaisessa 8 toistoa.
Päivä 3: 6 sarjaa kyykkyä, penkkiä ja kulmasoutua, joista neljässä 8 toistoa, yhdessä 5 toistoa ja viimeisessä 12 toistoa.
Lisäksi ykkös- ja kakkospäivälle on lisäksi otettu 2 x 10 vipunostoja sekä 2 x maksimi voimapyörää, meikäläisen kohdalla yleensä puhuttaessa 25-30 toistosta voimapyörällä per sarja. Toisinaan otan näihin lisäksi esim. pohjelihasharjoituksia, muita olkapääliikkeitä tai alavatsoja. Tarkoitus on myös ottaa vaihtelevasti mukaan lopuksi säkin mätkimistä, ettei tatsi iskuihin häviä. Myös muut vaihtelevat liikkeet varsinaisten pääsarjojen lisäksi ovat mahdollisia.
Kolmospäivälle varsinaisten pääsarjojen lisäksi kuuluvat 3 x 8 dipit, 3 x 8 hauiskääntö käsipainoilla sekä 3 x 8 ojentajaliike, jonka olen vielä toistaiseksi ottanut ylätaljalla. Lisäksi mukaan kuuluu 2 x max voimapyörällä.
Tämänhetkinen ohjelmani on tehty yhdeksän viikon ajanjaksolle, josta nyt olen kolmannen viikon kohdalla.
Esimerkkinä viikko yksi:
Päivä 1:
Kyykky: 45 x 8; 55 x 8; 67,5 x 8; 77,5 x 8 ja 90 x 8.
Penkki: 25 x 8; 32,5 x 8; 37,5 x 8; 45 x 8 ja 50 x 8.
Kulmasoutu: 25 x 8; 30 x 8; 37,5 x 8; 42,5 x 8 ja 50 x 8.
Päivä 2:
Kyykky: 45 x 8; 55 x 8; 67,5 x 8 ja 67,5 x 8.
Vinopenkki: 5 x 8; 7,5 x 8; 7,5 x 8 ja 10 x 8.
Maastaveto: 30 x 8; 37,5 x 8; 42,5 x 8 ja 50 x 8.
Päivä 3:
Kyykky: 45 x 8; 55 x 8; 67,5 x 8; 77,5 x 8; 92,5 x 5 ja 67,5 x 12.
Penkki: 25 x 8; 32,5 x 8; 37,5 x 8; 45 x 8; 52,5 x 5 ja 37,5 x 12.
Kulmasoutu: 25 x 8; 30 x 8; 37,5 x 8; 42,5 x 8; 50 x 5 ja 37,5 x 12.
Vastaavat suoritukset viikolla kolme:
Päivä 1:
Kyykky: 47,5 x 8; 60 x 8; 70 x 8; 82,5 x 8 ja 95 x 8.
Penkki: 27,5 x 8; 32,5 x 8; 40 x 8; 47,5 x 8 ja 52,5 x 8.
Kulmasoutu: 25 x 8; 32,5 x 8; 40 x 8; 45 x 8 ja 52,5 x 8.
Päivä 2:
Kyykky: 47,5 x 8; 60 x 8; 70 x 8 ja 70 x 8.
Vinopenkki: 7,5 x 8; 7,5 x 8; 7,5 x 8 ja 10 x 8.
Maastaveto: 32,5 x 8; 40 x 8; 45 x 8 ja 52,5 x 8.
Päivä 3:
Kyykky: 47,5 x 8; 60 x 8; 70 x 8; 82,5 x 8; 97,5 x 5 ja 70 x 12.
Penkki: 27,5 x 8; 32,5 x 8; 40 x 8; 47,5 x 8; 55 x 5 ja 40 x 12.
Kulmasoutu: 25 x 8; 32,5 x 8; 40 x 8; 45 x 8; 52,5 x 5 ja 40 x 12.
Ja sama Kyykky: 45 x 8; 55 x 8; 67,5 x 8; 77,5 x 8; 92,5 x 5 ja 67,5 x 12.
Penkki: 25 x 8; 32,5 x 8; 37,5 x 8; 45 x 8; 52,5 x 5 ja 37,5 x 12.
Kulmasoutu: 25 x 8; 30 x 8; 37,5 x 8; 42,5 x 8; 50 x 5 ja 37,5 x 12.
Sama kaava jatkuu samoilla suhdeluvuilla loppuun asti eli tasaisesti painoja nousee jokaiseen luokkaan hiljalleen lisää. Helpoiten eron näkee eri viikkojen kyykkytulosten maksimeissa, jotka menevät viikosta 1 viikkoo 9 asti näin (luvut ykköspäivän osalta, jossa siis kyykyissä kahdeksan toistoa per sarja: 90; 92,5; 95; 97,5; 100; 102,5; 105; 107,5 ja 110.
Toistaiseksi ohjelman suorittaminen on mennyt hyvin ja ilman ongelmia. Palaan edistyksen myötä uudestaan aiheen pariin.
Nimittäin tällä kertaa terveys. Jos viime viikon ehdinkin jo olla takaisin elävien kirjoissa, kuntoilla, olla töissä virkeämpi ja viettää mukavan rempseän viikonlopun, ehti tämä viikko viedä taas mukanaan takaisin lenssun pariin. Treenit jäivät treenaamatta, lenkit juoksematta ja raudat nostelematta. Pari päivää kuumetta, sängyssä sekä sohvalla makoilua ja niin edelleen.
Vastaavasti parisuhderintamalla liehuivat uudenlaiset viirit. Viikkojen odottelu konkretisoitui ilahduttavaan näkemiseen ja yhdessäoloon lusmuhenkisten aktiviteettien muodossa. Toki olisi ollut virkeämpää tehdä jotain muutakin kuin viettää aikaansa vaakatasossa parhaimmillaan liki kellon ympäri, mutta minkäs teet, kun kuume vie mennessään.
Samaisesta syystä on jäänyt kirjoittelu vähemmälle. Voimat hädin tuskin riittivät elokuvien ja tv-sarjojen tuijotteluun ja vähemmän yllättävästi pystyssäoloaika tuli käytettyä muuhun kuin bloggailuun. Toisaalta jotenkin myös tuntuu, pitkästä aikaa, ettei ole paljoakaan sanottavaa. Pää on käynyt niin pienillä kierroksilla, että korkealentoisista ajatuksista on saanut vain haaveilla ja arkipäivän pohdiskelukin on yksinkertaisesti jäänyt muiden prioriteettien taustalle. Näin taaksepäin katsoen koko viikko on mennyt jotenkin utuisasti, mutta silti nautittavasti, jos nyt kuumetta ja huonoa oloa ei mukaan lasketa.
Tätä kirjoittaessa on viikonloppu jo virallisestikin alkanut. Edessä on internet-tuttujen tapaamista, syöpöttelyä ja varmaan myös hienomuotoista alkoholin kanssa pelehtimistä. Sivistyneesti, totta kai, jotta roti pysyy talella ja ohjat käsissä. Eikä sitä parane muutenkaan kroppaansa liikaa myrkyillä kiusata, kun paranemisprosessi on päällä.
jos jotain vielä lopuksi pitää todeta muusta kuin arkisesta tylsänpulskeudesta (ei kai näitä asioita oikeasti kukaan kiinnostavina pidä?), niin jotain pienimuotoista itsetutkiskelua on taas tullut tehtyä. Olo on vain vahvistunut siitä, että olen kummallisempi tapaus kuin itsekään ymmärrän. Voittaja- ja etenkin selviytymismentaliteetti vallitsevat niin tehokkaasti päässä, että yhdistettynä yltiöoptimismiin on sekoitus häkellyttävällä tavalla kiero, mutta positiivisen toimiva. Kun kaikesta voi vain vahvistua ja kehittyä, vastoinkäymisistä eniten, menettää häviökin tavallaan merkityksensä. Ainoa selkeä puute onkin kunnianhimon uupuminen – vai onko se edes tässä kohtaa puute?
Parit viime viikot ovat menneet lievästi flunssaisena, vailla juuri minkäänlaisia liikunnallisia aktiviteetteja (työmatkoja kun ei oikein sellaisiksi lasketa, vaikka pyörällä kuljenkin). Leffoja on tullut katsottua aiempaa enemmän, kuin myös pelattua, etenkin viikko sitten ilmestynyttä Grand Theft Auto IV:n The Lost and Damned -lisäosaa, jonka onkin osoittautunut emopelinsä lailla erittäin mainoksi pelikokonaisuudeksi.
Hauskaa on tullut pidettyä virtuaalirötöstelyn ja hyvän musiikin parissa, kyseinen pelilevy kun tarjoaa parasta pelimusaa mitä on ikinä tullut vastaan meikäläisen maun kannalta – pois lukien ehkä parit todella korkealaatuiset peli-soundtrackit.
Pelejäkin tärkeämpää meikäpojalle on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa liikunta, eihän se muuten ehkä priorisoisikaan pelien edelle, ja nyt parin viikon tuskastelun ja niiskuttamisen jälkeen pääsin taas treenaamisen makuun. Aivan täysillä ei raudan pumppaaminen vielä lähtenyt, joten kyseessä oli hieman kevyempi itsensä kurittaminen, mutta pääosin vanhoja lukuja noudatten.
Tärkeämpää kuin itse ruumiin nöyryyttäminen on tämän treenailun sivuvaikutus, eli pääkopan huolto. Kunnon liikuntasuoritus kun nostaa mielialaa, puhdistaa päätä henkisestä kuonasta ja tuo yleistä hyvänolon tunnetta. Olen kaivannut tällaista vapauttavaa purkautumista ja itsensä “kiusaamista” jo tovin, etenkin kun rytmiltään on tottunut paljon aktiivisempaan liikuntaan kuin pelkkään työmatkailuun.
Kuvittelen olleeni ehkä hieman vähemmän rento ja kokonaisvaltaisesti nuutuneempi näiden kahden viikon aikana. Vaikka ymmärränkin levon tarpeen ja kunnioitan kroppaani sen suhteen, en vain osaa enkä halua olla paikoillani pitkään. Pidemmän päälle passiivinen leffojen tuijottelu kuin interaktiivinen pelaaminenkin kaipaavat vastapainoa, enkä ole sitä itselleni suonut edes baarireissujen muodossa, pois lukien taannoisen Helsingin-reissuni.
Elän myös kiinnostavia aikoja tunne-, ihmissuhde- ja työrintamalla, joten tulen varmasti tarvitsemaan tätä kropan ravistelua ihan jo ajatusteni setvimiseen, hyvässä ja huonossa mielessä.
Ei sentään kyyneliä, vaikka tumppuihin hieman sattuukin, tai oikeammin kirveltää. Tätä rustatessa pitäisi taas olla jo vaakatasossa vetämässä lepoa lihaksiin, mutta jos nyt kuitenkin lyhykäiset välimuistiinpanot kuun vaihtumisen kunniaksi.
Kuten viimeksi kovin uhosin, sain laittaa tällä kertaa lisää painoja niin kyykkyyn, niskan takaa punnerruksiin kuin hauiskääntöihinkin. Viimeksi mainittujen osalla taisi tulla pieni väärin muistuminen treenikaverilta tai muu aivopieru, sillä tankohan on ilmeisesti vain kymmenkiloinen (hienoja nämä aloittelijan amatöörikämmit huomioineen, eikö?), eikä 15-kiloinen. Toisin sanoen, hauiskäännöt menivät aiemmin 30 kg:lla, ei 35:llä. Toimitus pahoittelee virhettä. Nyt kuitenkin pääsi vääntelemään 15 kg kummassakin päässä eli sillä määrällä mistä aiemmin oli puhettakin. Menihän se, irvistellen 3 x 10 sarjana. Ei tuntunut edes mahdottomalta määrältä vetää nuo kympit, vaikka enemmän ponnisteluita toki vaatikin. Sarjat kuitenkin tuntuivat koukistajissa mukavasti. Herkullista.
Kyykyssä kokeilin 80 kilolla ja yllättävän muikeasti sekin meni, kun ottaa huomioon, että viime viikolla painoja oli kympin verran vähemmän. Ei nyt mikään itsestäänselvyys nuo 4 x 10, mutta sen verran hyvin meni kuitenkin, että lisää täytyy koittaa ensi kerralla, kuten ohjelman ohjeissa pointtina olikin.
Raskaimmaksi osoittautui niskan takaa punnerrus, jota nyt siis tein 30 kg:lla. Ei mennyt 4 x 10 sarjat, ei. Melkein nauratti, sillä vain eka sarja oli täysi, sen jälkeen määrät menivät 9, 8 ja 7. Tällä kertaa myös ojentajissa tuntui, mikä on tietysti aina hieno homma. Eihän alussa mennyt edes tuo 4 x 10 25-kiloisella setillä, joten mitäpä tässä murehtimaan. Enemmän irvistelyä ja hikoilua, niin kyllä se siitä (nyökkäilee hän yksin vakaasti kehitykseensä uskoen).
Niin ja se veri kipuineen kätösiin tuli tietysti säkin hakkaamisesta. Pistin nimittäin viikonloppuna ostamani käsisiteet testiin ja muun treenin lopuksi nuijimaan nahkavastustajaa. Kyllä taas huomaa, vuosien tauon jälikeen, miten erilaiselta tuntuu paukuttaa säkkiä hanskojen sijaan siteillä. Ranteet ovat paremmin tuettu, mistä plussaa, mutta myös rystysiin kohdistuu aivan toisella tavalla vastusta. Niinpä treenin lopuksi vasemman käden sormet/rystyset auki kolmesta kohtaa ja oikeassa taisi olla parista kohtaa verta pinnassa. Otti siis kovemmin kuin uskoinkaan.
Ei mitään vakavaa kuitenkaan, tietystikään, ja tuokin aukeaminen johtunee osittain kovan pakkassään aiheuttamasta ihon kuivumisesta. Rasvaa kätösiin ja eiköhän sillä taas nämäkin pienet urheilunaarmut parane. Vielä kun tuo olkapää paranisi täysin, niin uskaltaisi penkissäkin koittaa isommilla painoilla. Tästä on hyvä jatkaa helmikuuta. Nyt lampaita laskemaan, mars.
Kuten jo edellisessä tekstissäni hehkutin, oli tämän lauantain aamupäivä varsin muikea harjoituksiltaan ja sen tuomien fiilisten puolesta. Rentouttava sauna ja suihku päälle, ja ei kun ostoksille. Ostokset olivatkin tällä kertaa varsin urheilu- ja kuntoilukeskeisiä. Käteen jäi Suunnon sykemittari, Niken ulkolenkkarit, Fairtexin käsisiteet sekä Umbron treenihousut. Kykenin pitkästä aikaa samaistumaan naisiin shoppailun ja tuhlailun hienoudesta, sillä materialismi ei sinänsä erityisesti nautintoa tuo, mutta jotain palkitsevaa tuossa tuhlailussa kuitenkin oli. Ehkä juuri siksi, että sain vihdoinkin aikaiseksi tehtyä tarvittavat hankinnat, jotka ovat enemmän tai vähemmän pyörineet päässäni kuukausitolkulla. 250 euroa köyhtyneenä saavuin kotiin ja safkat ja herkut sunnuntain Super Bowlia varten tuli samalla erää hankittua. Tortilloja – nam!
Kun positiivisella sävyllä huuhaata kerran kirjoitetaan, jatketaan samalla linjalla vauhtiin päästyäni. Keskiviikkoisella salireissulla venytellessäni näin jotain sisäiset maailmankirjani uusiksi pistävää: maailman täydellisimmän naisen persauksen mitä on ikinä silmieni eteen tarjottu. Myönnän katsoneeni aimo annoksen pornoa muun audiovisuaalisen viihteen lisäksi, mutta koskaan en muista – ainakaan oikeassa elämässä – nähneeni missään niin täydellistä takamusta kuin tuo crosstrainerilla tai millä lie itseään kiusannut kuntoileva nuori nainen.
Muoto oli niin täydellinen, että se tuntui lähes epäluonnolliselta, ja koko edusti samaa linjaa. Kyseinen pylly ei ollut liian lihaksikas, ei liioin liian hyllyvä, vaan juuri optimaalinen kaikilta ominaisuuksiltaan. Yritin siinä venytellä ja saada huomioni muualle, mutta peppusen vetovoima oli silmilleni suorastaan magneettinen. Lähes järkytyin siitä tiedosta, että nyt viimeistään minun skaalani yhdestä kymmeneen joutuisi sopeutumaan tuohon vasta näkemääni istumalihasjärjestelmään sillä tavalla, ettei sitä tarvitse absurdisti kuvailla numeroin “11/10″.
Mainitsessani kyseisen pepun online-tutuilleni minulta tietysti tivattiin kuvaa nettihenkisesti “pics or gtfo“. Luonnollisestikaan minulla ei ole kameraa salilla mukanani, enkä tietysti siinä olisi mitään viitsinyt ruvetakaan kuvaamaan, vaikka harkitsin toki puolivakavissani meneväni kyseisen naisihmisen luo vain kertomaan “uutisen” hänen peppunsa täydellisyydestä. Miten tällaista sattuukin juuri minun kotikaupungissani ja salillani?
Tammikuu on pulkassa ja liikuttu on ahkerasti, niin kuntosalin, treenisalin kuin lenkkipolunkin puolella. Kultainen kuusikko on tuntunut hyvältä treenata ja edistystäkin tuntuu tapahtuneen. Olkapääkivut ovat alkaneet vähentyä ja kaikin puolin liikkuminen tuntunut kaikin puolin mukavalta. Takana on taas tällä viikolla kuuden päivän liikkumiset ja ounastelen jo tässä vaiheessa, että huominen päivä omistetaan palautumiselle, sekä tietysti itse Super Bowlille herkkuineen ja valvomisineen.
Eilinen lenkkipäivä korvattiin neljän äijämme porukalla urheiluhallilla, jossa allekirjoittanut itse omisti suunnitelmanmukaisesti aikansa aerobiselle liikunnalle. Toiset tekivät perusharjoituksia ynnä muuta, mutta itse keskityin kuntopyörällä polkemiseen ja tein ensituttavuutta crosstrainerin kanssa. Täytyy kyllä myöntää, että tutustuminen oli vain positiivista. Polkemiseen nähden x-training tuntui mukavalla tavalla raskaammalta ja ylipäätään mielekkäämmältä. Liekö tunti poikineen mennyt kummankin laitteen kanssa sompailuun yhteensä, mutta etenkin jalkoihin jäi touhusta hyvä fiilis.
Syystä tai toisesta reiteni eivät kuitenkaan olleet tänään yhtään tukossa eilisestä, toisin kuin pelkäsin. Päin vastoin, tänään tuntui olevan normaalia energisempi päivä ja kyykkykin sujui hyvin, jopa normaalia paremmin sillä seurauksella, että uskalsin koittaa hienoisela painonlisäyksellä sitä. Vaatimaton 75 kiloa siellä vieläkin vain on, mutta painojen lisäämisestä tulee aina hyvä mieli.
Niskan takaa punnerrus sujui sekin aiempia kertoja paremmin ja nyt tuli ensi kertaa sellainen olo, että sarjat menivät niin hyvin, että painoa uskaltaa lisätä. Täytynee ensi viikolla koittaa 30 kg:lla ja nähdä miten hyvin nostot lähtevät.
Samoin meni hauiskääntöjen suhteen, jossa kympin levypainojen kanssa homma tuntui menevän liiankin lennokkaasti. Melkoista, kun ottaa huomioon, että vielä parisen viikkoa sitten 4 x 10 samoilla painoilla tuntui vaivalloiselta ja vaikealta. Lisätään siis 5 kg tankoon ensi viikosta alkaen ja haetaan sitä nöyryyttä irvistysten kautta.
Suurin ja positiivisin yllätys tuli kuitenkin leuanvetosarjoista. Ensi kertaa sain 12 ensimmäisellä ja toisetkin sarjat olivat tyydyttävät 8 ja 4. Edistys on pientä, mutta sitäkin tärkeämpää on, että sitä ylipäätään tapahtuu. Tästä on todella hienoa lähteä helmikuun puolelle.
Ah, mikä tunne. Vartalo rukoilee lepoa. Lihakset, nivelet ja jänteet valittavat tuskasta. Kehon osia solutasolta lähtien on taas rankaistu ja olo on jumalattoman (vai sittenkin jumalallisen?) raukea. Kun päälle vielä palautteli itseään virkistävällä suihkulla ja saunoen, olisi valmis siirtymään vaikka tuonpuoleiseen tässä ja nyt. Tai ehkä sittenkin ravitsen itseni tunnin päästä maistuvalla texmex-ruoalla. Mutta itse asiaan.
Takana on ensimmäinen täysi viikko ns. Arnoldin kultainen kuusikko -ohjelmaa ja allekirjoittaneen kroppa kyllä kiittää. Tai valittaa, riippuen sitä millä filtterillä ruumiinsa ääniä kuuntelee. Ohjelmahan sinänsä on yksinkertainen, mutta samalla monipuolinen. Se koostuu nimensä mukaisesti vain kuudesta eri harjoituksesta, jotka ovat takakyykky, leuanveto, penkkipunnerrus, istumaannousu, niskan takaa punnerrus ja hauiskääntö tangolla.
En ota kantaa siihen tässä yhteydessä miten hyvä/huono, haitallinen tai tehokas joku liike kellekin on: näistä aiheista löytyy foorumeita (mm. Pakkotoisto) jokaiseen makuun ja näitä käsitellään noilla foorumeilla paremmin, monipuolisemmin ja asiantuntevammin kuin mitä minä niistä osaan ja voin kirjoittaa. Sen sijaan keskityn rustaamaan ylös omia näkemyksiäni ja tuntemuksiani nyt, kun alan olla sinut ohjelman kanssa ja lihakset alkavat tottua eri harjoituksiin haparoivan alun jälkeen.
Koska osa harjoituksista oli minullekin jo entuudestaan tuttuja, oli osassa harjoituksia helppo löytää oikeat painomäärät ilman kokeilua ja arvailua. Lähinnä niskan takaa punnerus ja kyykky uusina olivat sellaisia, että näitä piti kokeilla ihan pelkästä tangosta eteenpäin, jotta löytyi se itselle sopiva harjoitusvastus. Eivätkä luvut kaikilta osin kovin mairittelevia ole, mutta pyrin siihen, että saan sarjat tehtyä ja kun painot alkavat tuntua tuntua liian kevyiltä, lisään painoja tankoon ja haastetta riittää.
Aloitan yleensä penkkipunnerruksella. Se tuntuu luontevalta, koska tässä vaiheessa lihakset eivät ole vielä väsähtäneitä ja näin oletan minimoivani riskin siitä, että löydän itseni tangon alta nolossa tilanteessa, kun painot eivät vain liiku enää ylöspäin.
Toistomäärät ovat 3 x 10 ja painoina tällä hetkellä tyydyttävä 50 kg. Ei järin suuri määrä, mutta kun ottaa huomioon aloitusmääräni elokuussa, painoon voi olla tyytyväinen. Vielä tällä hetkellä en uskalla painoa lisätä, sen verran tiukkaa tekee tuon sarjan suorittaminen loppuun asti. Palautuksiin käytetään aikaa pari minuuttia per sarja.
Muiden liikkeiden järjestys vaihtelee pitkälti sen mukaan miten tilat ovat vapaana, joskin vatsat jätän yleensä loppupuolelle. Kyykkäys on vielä harjoituksena meikälle sen verran uusi, että vaikka luulisi jaloista enemmänkin puhtia löytyvän, on toistaiseksi 4 x 10 -sarjat 60 kg:lla ollut sopiva harjoite. Syke nousee mukavasti ja parin minuutin palautuksilla homma tuntuu toimivammalta.
Hauiskääntö sujuu 3 x 10 -sarjoissa 35 kg:lla, mikäli tanko sen 15 kiloa painaa, kuten salikaveri muisteli. Tiukkaa tekee sarjan lopussa, joten vaikka sen loppuun saakin, ei ainakaan lisäpainoja tarvitse heti olla lisäämässä. Mahtava liike kuitenkin verrattuna pelkkään taljassa nosteluun. Ja lopussa kädet tuntuvat väsyneiltä. Palautumisajaksi on määritetty 90 sekuntia.
Niskan takaa punnertamisen lisäsin vasta viimeisenä mukaan ohjelmaan. Toiset sanovat sen olevan puhdasta myrkkyä olkapäille, mutta toisaalta jos paikat kestävät, on se hyvä liike, kertovat jotkut lähteet. Toistaiseksi tuntuu hyvältä, vaikka ihan jumalattoman raskaalta. Hädin tuskin saan 3 x 10 -sarjan tehtyä 25 kg:lla, joka tuntuu todella vähäiseltä. Vaan minkäs teet, kun hartioista roikkuu vain kaksi nahkaista narunpätkää. Treenataan lisää, ehkä se siitä alkaa sujua. Ojentajat ja olkapäät kiittävät. Näitä olen tehnyt kahden minuutin palautuksella.
Treenikerran loppupäähän jäävät yleensä leuanvedot ja istumaannousut. Ensiksi mainittujen maksimimäärät heittelehtivät “reilusti” kerrasta toiseen, kun kolmen sarjoja teen. Esimerkiksi tällä viikolla en saanut kertaakaan yli 10 vedon sarjaa ekalla ja toinen ja kolmas kerta ovat yleensä jotain 8-4 toistoa. Surkeaa! Yli yhdentoista vedon en ole kertaakaan päässyt muutenkaan, mutta nyt kehityst untuu melkein taantuneelta. Toisaalta nyt myös treeni on raskaampaa, joten yritän ymmärtää asiaa myös sitä kautta. Suoritusten välissä olen antanut palautua sen pari minuuttia, kun perkele pistää puuskuttamaan niin kovasti.
Helpoin ja samalla pitkävetisin treeni löytyy vatsojen puolelta. Tällä kertaa tein 3 x 40 -sarjan 10 kg levypainolla ja 60 sekunnin palautuksella. Sarja tuntui menevän suhteellisen iisisti, vaikka vikassa sarjassa lihaksia jo hieman poltteleekin. Neljänneksi sarjaksi otin tällä kertaa 20 kg:n laatalla. 20 kertaa meni hyvin, joten jätin siihen. Tuon painoinen levy vaan on jo sen verran epäergonominen, ettei se oikein sovellu hyvin tuohon treeniin. Mainittakoon, että tässä tapauksessa levy on ollut rinnan ja vatsan päällä, ei pään takana, joten lisähaastetta saa vielä painon viemisestä pään taakse. Koittanen sitä vastaisuudessa, joten saa nähdä miten ohjelma puree sen kanssa.
Kaikkiaan olen tyytyväinen edistykseeni, sillä kertaakaan ei ole tarvinnut lähteä sen oloisena kotiin, että olisi laiskotellut tai “fuskannut” treenatessa. Vielä kun muistaisi joka kerta ottaa loppuun venyttelyt rauhassa, niin homma olisi bueno.
Ja jottei menisi aivan liian nuivaksi ja kuivaksi tämä sanailu, niin laitetaan perään treenausbiisien aatelistoa: Manowar – The Power
Oikeaan olkapäähän sattuu. Siihen hankittu kipu viime lauantailta poistui hipi hiljaa sunnuntain ja maanantain välillä, mutta palasi tämäniltaisen salitreenin myötä. Nyt se on tämäkin koettu, paikat vihloviksi voimailulla. “Pain is pleasure” -mantra kaikuu päässäni.
Kuluvan vuoden viimeinen treenikerta on takana ja samalla tulevan vuoden ensimmäinen viikko edessä. On hyvä pistää vähän lukuja ylös salitreenin ja iltalenkin välisellä levähdystauolla. Ja miten nämä palautusjuomat tuntuvatkin aina niin pieniltä annoksilta?
Tulokset ovat nousseet hitaasti, mutta varmasti. Suuria harppauksia ei ole arvatenkaan tullut, mutta olen tyytyväinen kehitykseen. “Baby steps”, kuten britit sanoisivat. Ohjelma on säilynyt jotakuinkin samana, hienoisilla kertakohtaisilla vaihteluilla. Koska aivan kaikkea ei uskaltanut olkapäällä tehdä ja jalkojen rasitus jäi minimiin, on alla vain tämänhetkeiset lukemat tältä vuoden vikalta salikerralta.
- Penkki 45 kg 12/10/8 toistoilla. Tuntuu varmalta, lisää voisi painoa lisätä samoilla toistomäärillä.
- Olkapäät 5-6 kg 12/10/8 toistoilla. Sarja tuntui jotakuinkin sopivalta, täytyy jatkaa näillä painoilla.
- Vatsapuristukset (jalat tuen edessä) 65 kg x 15. Tuntui ihmeen kevyeltä. Jalat tuen takana olen tehnyt viimeksi 95 kg x 15. Täytyy koittaa lisätä vitonen lisää kumpaankin ja koittaa sujuvatko sarjat yhtä hyvin.
- Pystypunnerrukset 10-12,5 kg 12/10/8 toistoilla. Vika 12,5 kg:n sarja tuntui liian raskaalta, ei mennyt puhtaasti loppuun asti. Täytyy koittaa ensi kerralla uudestaan ja tarkistaa oliko kyse vain “huonosta päivästä” vai oliko 12,5 kg lopussa vielä tässä kohtaa liikaa.
- Kylkilihasharjoitukset 25 kg x 15. Hyvin ja tasaisesti menee, nostaa sopivasti myös sykettä. Näillä jatketaan.
- Hauikset taljassa 55 kg 12/10/8 sarjoilla. Koitin ensimmäistä kertaa 55:lla. Tuntui helvetin raskaalta, mutta meni loppuun asti hyvin. Jatketaan tästä myös ensi kerralla. Edistystä.
- Ojentajat taljassa 45 kg 12/10/8 sarjoilla. Liekö ollut ensimmäistä kertaa myös tämä 45:lla. Muuten tuntui sopivan raskaalta, mutta oikean käden kyynervarsi vihoitteli hieman vihloen. Sama kuin yllä.
- Pohkeet 125-130 kg 12/10/8 sarjoilla. Tuntui sujuvalta. Lisää samoilla toistoilla ja painoilla.
- Alaselkälihakset 10 kg x 15. Perussarja. Vois olla lisääkin painoa, mutta hyvä perustreeni näinkin.
Yläselkä, leuat ja parit muutkin kertaliikkeet jäivät tällä kertaa tekemättä, koska en yksinkertaisesti uskaltanut olkapäätä enempää kiusata. Ehkä parempi näin. Silti vasta taannoin tein henkilökohtaisen leuanvetoennätykseni yhdellätoista vedolla. Ei ehkä hääppöinen luku, mutta selvä kehitys ennen salikautta saamastani seitsemästä vedosta.
Nyt vähintään pari päivää salitaukoa, mutta luvassa olisi vielä uuden vuoden aattona lenkki illanviettopaikkaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, neljäntoista kilometrin iltalenkki saa jäädä vuoden viimeiseksi rehkintäsessioksi.
Istun sohvalla läppäri sylissäni ja NFL-peliä sivusilmällä seuraten. Mikäpä olisikaan parempi hetki purkaa ajatuksia ja huomioita omasta harjoittelusta kuin penkkiurheilun äärellä, alkuillan voimatreenistä toipuen.
Alunperin minun piti tehdä tämä jo kolme viikkoa sitten, heti syyskuun lopussa ja summata siihen syyskuun treenaus, mutta niin vain aika vierähti, että tätä kirjoitaessa ollaan lähempänä marras- kuin syyskuuta.
On hyvä summata tähänastinen salitreenaus pakettiin ja tarkastella mihin suuntaan on menty, mitä on tullut tehtyä ja minkälaista edistymistä on ehtinyt tapahtua. Vaikka painot ja määrät ovat vielä suhteellisen pieniä, ainakin selkää edistymistä on tullut.
Treenipäivät ovat alun tunnista venähtäneet puoleentoista, joskus jopa vajaaseen pariin tuntiin ja tehtyjen harjoitteiden määrä kasvanut. Lisäksi olen ottanut hieman säkkiä reenin lopuksi toisinaan, ihan vain saadakseni hieman enemmän tuntumaa iskuihin, kun sitä ei tule aina kamppailulajitreeneissä samalla tavalla tehtyä, sen keskittyessä enemmän tekniikan treenaukseen ja sparraamiseen.
Tällä hetkellä toistan pääasiassa 12-10-8 sarjoja eri liikkeissä, harjoitusten keskittyessä lajitaustani tuntien lähinnä ylävartaloon. Tärkeimmät toistot keskittyvät selkään, käsivarsiin, vatsaan, rintaan sekä hartioihin, jalkojen ja muun osaston tullessa siinä sivussa.
Lyhyesti summattuna, näillä painoilla mennään tällä hetkellä:
- penkki 35-40 kg
- kylkilihakset 25 kg
- pystypunnerrus 10 kg
- olkapäät 5-6 kg
- vatsapuristus laitteessa 60-65 kg
- yläselkä taljassa 55-60 kg
- hauikset taljassa 45-50 kg
- ojentajat taljassa 35-40 kg
- pohkeet 105 kg
- jalkaprässi 133 kg
Näiden lisäksi tulee tehtyä vaihtelevia liikkeitä vatsalla, jaloilla, rintalihaksilla ja hartioilla, sekä jonkin verran vaihdeltua painoja, jottei lihas liikaa totu samoihin harjoituksiin ja jotta touhuun saa vähän lisää vaihtelua muutoinkin.
Muutoin liikunta on koostunut noin kerran viikossa lenkistä sekä lajitreenistä 2-3 kertaa viikossa. Ei sillä, että nämä luvut kiinnostavia kenestäkään varmaan olisivat, mutta toimivatpa omana treenikalenterinani ja muistiinpanonani myöhempiä aikoja varten. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.
« Previous Page —
Next Page »