Neljän vuoden tilitys
Ξ February 6th, 2012 | → 0 Comments | ∇ Elo |
“Paljon onnea vaan, Serpent’s lair“, kuului jostain alitajunnan syövereistä. Jopa keskellä Super Bowl -huumaa huomasin muistavani, että tätäkin ylianalysoinnin, vuodatuksen ja sosiaalipornon yhdistelmänä toimivaa tekstioksennusta olen lapioinut verbaliikan kauhalla jo neljän vuoden verran.
Kynttilöitä kakkuun
Neljä vuotta ei sinänsä ole pitkä aika monessakaan asiassa, mutta elämä on opettanut, että nykyään useamman vuoden yhtäjaksoinen harrastus on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. En puhu edes itsestäni, sillä minusta tuntuu, että monilla ihmisillä ei yksinkertaisesti keskittymiskyky tunnu riittävän asioiden pitkäjänteiseen työstämiseen.
Harrasteet ja työpaikat vaihtuvat, ihmissuhteet katkeavat ja uusia muodostetaan tilalle. Tekniikka uusiutuu ja vanhat kiinnostuksenkohteet korvautuvat uusilla. Tilanne elää kaiken aikaa. Niin myös allekirjoittaneen elämä. Siihen nähden olen suorastaan hämmentynyt, ettei blogini jäänyt hetkelliseksi tähdenlennoksi, kuten niin monella kuulemma tuntuu olevan tapana.
En ole jaksanut tarkistaa mikä on keskivertoisen blogin elämänkaari, enkä tässä yhteydessä yritä paukutella henkseleitä oman kirjoitusharrastukseni puolesta. Kunhan muistuttelen osittain itseänikin siitä miten aika rientää.
Toistoa, toistoa
Eräs entisistä elämänkumppaneistani totesi minulle jo vissiin vajaa kolmisen vuotta sitten, että blogini toistaa itseään. Että kuulemma samat aihepiirit tulevat esille uudestaan ja uudestaan. Muistan etäisesti olleeni hieman huvittunut, ehkä hieman näreissänikin tuosta kommentista.
En niinkään siksi, etteikö hän olisi ollut osittain oikeassa, vaan siksi, että niin paljon tapahtui tuon ensimmäisen vuoden aikana, että siihen mahtui väkisinkin melkoinen paletti uusia asioita muutoksia. Ehdin pelkästään päätyä seurustelemaan ja eroamaan tuon vuoden aikana, joka sinällään on enemmän suurempaa vaihtelua aihesisällöltään kuin mitä kyseisen ihmisen elämässä oli ehtinyt tapahtua.
Huvittunut muistan olleen siksi, että hän oli samalla hyvinkin ironisesti oikeassa koko elämän käsitteen suhteen: ei elämässä oikeastaan mikään muutu, asiat vaan toistuvat uudelleen ja uudelleen tietyin väliajoin. Kaikki tuntuu kulkevan kuin sykleissä konsanaan.
Toisin sanoen, tila, jossa blogini eläisi isompaa kuvioita kuin itse elämä olisi kaikessa suuruudenhulluussaan melkoisen absurdi ajatus. Väistämättä herää ajatus: miettikö ajatuksen ilmaan heittänyt taho yhtään enempää mitä edes tuli sanoneeksi?
Tutuilla poluilla
Neljässä vuodessa monet syklit ovat tulleet tutuiksi ja olen entistä vakuuttuneempi, että aikakausilehtien aiheiden tapaan samat ideat tulevat myös kiertämään uudestaan ja uudestaan, korkeintaan vain hienoisin nyanssieroin.
En oleta löytäväni elämästä mitään sellaisia uusia kuvioita, joita en olisi tavalla tai toisella jo ennen nähnyt. Tuon sanottuani ääneen toivon tietysti salaa olevani myös hieman väärässä.
Kun pyrin hahmottamaan tulevaa vuotta eteenpäin, voin visualisoida tulevat kuviot hyvin samankaltaisiksi kuin aiemminkin. Työ, arki, harrastukset, ihmissuhdeasiat ynnä muut vastaavat tulevat todennäköisesti kulkemaan samoja polkuja pitkin kuin aina ennenkin. Alamäkiä seuraa aina ennen pitkää ylämäki ja sama toisinpäin.
Olkoot seuraavatkin vuodet yhtä tapahtumarikkaita ja toivottavasti tästä vielä joskus kehityn kirjoittajana kohti selkeämpiä kuvauksia, rohkeampaa kirjoitustyyliä ja värikkäämpää sanansäilän heilutusta.