Kukkia ja mehiläisiä
Ξ September 18th, 2010 | → 23 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Tiedostan aihevalintani olevan sellainen, että se jakaa mielipiteitä. Moni ei varmastikaan ole samaa mieltä kanssani, moni on valmis itse asiassa kaivamaan todisteita näkemystäni vastaan ja niin edelleen. Hyvä näin jos niin tapahtuu, sillä mikäpä sen parempaa kuin kyseenalaistaminen, vilkas ajatuksenjuoksu ja asioiden uudelleen kokoaminen. Syy miksi oletan näin perustuu käymiini keskusteluihin aiheesta, niin IRC:ssä kuin kasvotusten oikeassa elämässäkin.
Ei, tällä kertaa en kirjoita seksistä, vaikka otsikko siihen viittaakin ja ohimennen läheltä liipataankin. Kirjoitan miehistä ja naisista. Tarkemmin sanoen näiden kahden välisistä ystävyys- ja kaveruussuhteista, niiden olemattomuudesta ja mahdottomuudesta.
Penis vs. vagina
Kenellekään täysi-ikäiselle ei liene uutinen miehen ja naisen fysiologisista eroista, toivottavasti ainakaan. Mistä taas kiistellään ja väitellään edelleen, ovat ne henkiset erot. Onko niitä? Jos on, millaisia? Ilmeisesti nykyaikainen feminismi (vai pitäisikö sanoa post-feminismi? kolmannen aallon feminismi?) kuitenkin on sitä mieltä, että jos miehellä ja naisella on eroja fyysisellä tasolla, niin miksei myös henkisellä. Tässä on järkeä, mielestäni, mutta miksi niin moni on kuitenkin tätä ajatusta vastaan? Ja miksi ihmeessä tasa-arvon puolesta liputtava anti-feministi kirjoittaa tällaista?
Lässyttävät kysymykset sikseen. Lähdetään siitä olettamuksesta, että näitä eroja on. Pojilla on penis ja tytöillä p… vagina. Miehillä on hyväveliporukoita, tytöillä ompelukerhoja. Sininen on pojille ja punainen tytöille, jälkimmäisille suotakoon myös pastellisävyt kaupan päälle hyvän hengen nimissä. Ei, ei lähdetä nyt räikeisiin yleistyksiin sukupuolirooleista, ammateista, arkiaskareista, pukeutumisesta ja niin edelleen. Niille on oma paikkansa ja aikansa. Käsittelen mieluummin sitä mikseivät pojat ja naiset voi olla kavereita keskenään. Tai jos voivatkin, millä ehdoilla.
Ikä ja perspektiivi
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tätä ilmiötä näen. Miehet ja naiset eivät voi olla vain kavereita. “Voivatpas!”, kuulen yleisöstä ensimmäisen äänen. Se on naisen ääni. Miten “yllättävää”. Eivätkä voi. “Miten niin ei? Sovinisti!”, kuulen toisen, kimakamman ja nuoremman äänen yleisömassan joukosta. Kun vihdoin saan suunvuoron ja alan kertoa “miksei”, perustellen sen omakohtaisesti ja ystäväpiirini kokemuksella, saan paheksuvia mutrusuita, mutta äänekkäin vastarinta on hiljentynyt. Ehkä feministilepakot kyllästyivät testosteronin määrään ja poistuivat paikalta. Ei se mitään, en ole päässyt vielä alkuunkaan.
Kuten sanottua, mitä vanhemmaksi on tullut, sitä enemmän näkee tietynlaista biologis-kulttuurillista käytöstä. Aikuisiässä ihmisillä alkaa olla niin paljon kavereita kouluista, töistä, vapaa-ajalta ja niin edelleen, ettei uusia kavereita varsinaisesti kaivata. Kavereita, saati ystäviä, ei koskaan tehdä niin sanotusti “tekemällä”. Kaverisuhteet muodostuvat itsekseen, omalla ajallaan, ja vain ajan ja tekojen myötä kypsyvät ystävyyssuhteiksi, olettaen, että siihen on oikeanlaiset mahdollisuudet.
Mutta tämänhän te kaikki tiesitte. Miten tämä liittyy miehen ja naisen eroihin? Selvennetäänpä.
Roolit
Koska miehet pyörivät omissa harrastuskuvioissaan, töiden lisäksi, he tietysti pyörivät pääasiassa muiden miesten kesken. Jos joku nainen onkin mukaan jo teini-iässä tai varhaisessa vaiheessa aikuisikää mukaan eksynyt, hän on todennäköisesti jonkun porukan miehenreppanan nainen. Miehenreppanan, koska mies ei osaa, rohkene tai “saa” tulla porukkaansa yksin ilman siippaansa. Ei se mitään, monet naiset ovat tervetulleita miesten joukkoon – etenkin jos se saunailta sekasaunoen ei ole haitaksi, saati iänikuisten äijäjuttujen kuuntelu ja niistä selviytyminen ilman feminismikortin pelaamista.
Kun miehet tästä vanhenevat, tilanne ei varsinaisesti muutu mihinkään. Naisten määrä on ehkä kasvanut porukan kasvamisen myötä, mutta edelleen naisten rooli on pääsääntöisesti se vakio: ne ovat jonkun tai joidenkin tyttöystäviä tai vaimokkeita. Toisia tämä (tai sen tiedostaminen) ärsyttää, mutta sekin on sivuseikka.
Kolme naista
Miehen vanhetessa hänellä on käytännössä naispuolisia kavereita kolmesta eri syystä:
- työkaverit
- kavereiden siipat
- ex-tyttöystävät/-säädöt
Työkaverit lienevät listan itsestäänselvyys ja tähän voi, tapauskohtaisesti, lisätä kuulumaan myös harrastekaverit. Näihin tutustuu olosuhteiden pakosta, mutta harva asia näistä laajenee sen syvemmäksi kaveruudeksi, ellei sitten kuulu jompaan kumpaan (tai molempiin) kahdesta alla olevasta ryhmästä. Poikkeus vahvistaa säännön.
Kavereiden siipat ovat miltei se todennäköisin tapa saada naisesta miehelle kaveri. Ne eivät yleensä ole seksuaalisen tai romanttisen nälän kohteita – ainakaan avoimesti -, niiden kanssa ollaan tekemisissä ja niiden kanssa voidaan muodostaa kaveruussuhteita ilman epäilyttäviä taka-ajatuksia. Lisäksi kaverirajapinta tekee tutustumisesta jollain tavalla huoletonta ja helppoa.
Vaikein luku on tietysti ex-tyttöystävät ja muut säädöt. Kaikki eivät halua pitää yhteyttä exiinsä sen jälkeen kun suhde on ajettu karille ja todettu toimimattomaksi. Osa kyllä, mutta paljon on myös siltoja polttaneita tapauksia. Toisin kuin seurusteluun, suhteiden katkaisemiseen ei tarvita kuin yksi ihminen. Omakohtaisesta kokemuksesta sanoisin, että lyhyempien säätöjen ja tapailuiden kanssa on helpompi pysyä hyvissä väleissä kuin varsinaisten ex-elinkumppaneiden. Kaveruusmielessä en kuitenkaan tee eroa siihen mitä laatua suhde on aikoinaan ollut. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että “haluan olla vain kaveri” -fraasi on niin kulunut, että ihmettelen kovasti, jos sitä joku edes enää käyttää sen varsinaisessa merkityksessä. Se on häränpaskalta tuoksuvaa sananhelinää.
No mutta “miksei”?
Poikkeuksen yllä lueteltuihin muodostavat modernissa maailmassa solmitut nettikaveruudet. Internet kun ei kaikissa muodoissaan erottele sukupuolta, etenkään eri chattiporukoissa, niin tuttavuuksia voi muodostua kuukausien ja vuosien aikana sukupuoleen katsomatta ja ilman yllä olevia syitä. Tosin, näistäkin osa kuuluu tuohon säätöosastoon, jos ei muuten, niin ainakin sinä potentiaalisena tyttöystävätapauksena.
Miksei näitä sitten voisi olla ilman edellä mainittuja syitä?
Kuten sanottua, mitä vanhemmaksi tullaan, sitä vähemmän on tarvetta uusille varsinaisille kavereille. Tärkeimmät ihmissuhteet kaveririntamalla on jo luotu koulujen, työpaikkojen, harrasteiden ja muiden kavereiden kautta. Uusia kavereita ei etsiä tai pyritä muodostamaan. Kun joku potentiaalinen treffilupaus meneekin mönkään, lähes viimeinen asia mitä mies haluaa kuulla on:”Ollaan vain kavereita.” Se tuntuu halvalta lohdutuspalkintoyritykseltä. Ja vaikka nainen sitä tarkoittaisikin, se ei välttämättä meinaa, että mies haluaa mitään muuta. Osin ehkä itsesuojeluksellisista syistä, osin edellä mainitusta “kavereita on jo riittävästi”-syystä. Toisaalta, monestikaan se nainen ei taida sitä edes tarkoittaa. Jos naisia on uskominen, samaa tapahtuu toiseenkin suuntaan. Niin kai, en tietäisi.
Karkeasti ottaen voidaan siis sanoa, että mies kiinnostuu naisesta joko seksuaalisessa ja/tai romanttisessa mielessä tai ei lainkaan. Jos nainen on kylmä tällä rintamalla, miksi mies edes haluaisi kaveria sellaisesta? Ja jos taas on mahdollisuus muuhunkin kuin kaveruuteen, miksi sitä suhdetta jättäisi kaveruustasolle?
Kun tähän vielä yhdistää sen seikan, että monet niin sanotut kaverinaiset (työkavereiden ja kaverin siippojen ulkopuolelta) näkevät mieskaverin sellaisena apumiehenä ja palveluspoikana, jolle voi soittaa aina “hädän” tai avuntarpeen tullessa, ei se miestä rohkaise pistämään tikkua ristiin kaveruussuhteen eteen.
Entäpä ne naiset?
Jos tietäisin paremmin miten naiset näkevät nämä asiat, kirjoittaisin siitäkin. En tiedä, eikä tämä kirjoitus taida tällä erää enempää pituutta kaivata. Otan kyllä enemmän kuin mielelläni kaikenlaista palautetta ja kommenttia vastaan. Todistakaa vaikka näkemykseni vääräksi.
on September 18th, 2010 at 01:14
Tai kuten eräs vähemmän poliittisesti korrekti bändi asian ilmaisi (kiitos kaverille linkistä):
http://www.elyrics.net/read/a/anal-cunt-lyrics/the-only-reason-men-talk-to-you-is-because-they-want-to-get-laid,-you-stupid-fucking-cunt-lyrics.html
on September 18th, 2010 at 10:27
Olet väärässä, mutta se voidaan tässä tilanteessa suoda. Olen elävä esimerkki siitä, että miehen ja naisen välillä voi olla syvä ystävyyssuhde ilman pillu/kulli-jaottelua. Näkisin, että se on enemmän kiinni halusta opetella tuntemaan persoona sukupuolen takana. Kaikkia hyviä tyyppejä ei vaan halua panna. Tosin enhän minä voi tietää, mikä noiden jätkien motiivi on ollut ystävystyä minuun, mutta vuosien saatossa on saanut olla aika turvassa. Monelta on tullut jälkeenpäin (yleensä ennen alttaria) tunnustus, mutta siitä alun ihastuksesta on monesti päästy yli ja tunne on johtanut ystävyyteen. Minulle on myös kerrottu näin: “Sä oot ainoo mun naisystävä, jota mä en oo pannu”. Otin sen kohteliaisuutena: “Let’s keep it that way.”
on September 18th, 2010 at 10:50
Arkkienkuli, on hassua, että sanot minun olevan väärässä, kun myöhemmin juuri todistat omalla kirjoituksellasi esittämäni “oikeaksi”.
En väitä suinkaan väitä, että tekstini olisi aukottomasti oikeassa, mutta pyrin haastamaan ihmisiä ajattelemaan omaa elämäänsä ja näkemään miten asia on. Miehet ja naiset näkevät tämän asian eri tavalla – tietysti. Naiset kuvittelevat miehistä asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, koska miehetkin osaavat juonitella. Mitä älykkäämpi mies, sen helpommin hän motiivinsa peittää.
Onhan minullakin syviä ystävyyssuhteita naisiin, mutta vain selvät nettituttavuudet (ja sukulaiset) ovat poikkeus yllä olevaan.
Kirjoitit:”Kaikkia hyviä tyyppejä ei vaan halua panna.” Ehkä naiset ajattelevat noin, eivätkä miehet ääneen sitä kiellä, mutta väitän, että sellaista heteromiessinkkua ei olekaan, joka ei tilaisuuden tullen noin tekisi.
Ja se todistus, jota varmasti tässä vaiheessa kaipasit:”Monelta on tullut jälkeenpäin tunnustus, mutta siitä alun ihastuksesta on monesti päästy yli” — eli tässä vaiheessa miehellä on jo ollut se seksuaalinen/romanttinen kiinnostus. Toki siitä voi yli päästä – monesti päästäänkin ihan ajan kanssa ja tilanteen pakottamana (esim. mieheltä löytyy oma siippa tai naisella on oma siippa).
Miten se siis todistaa tuon yllä olevan kirjoitukseni vääräksi?
on September 18th, 2010 at 11:08
Ei mitenkään, koska yleistyksesi on ihan validi. Todistin, että poikkeuksiakin löytyy. Pieni karkeus kommentin alkuun tekee toisinaan poikaa
on September 18th, 2010 at 12:02
Pitääkö ihmissuhteita ylipäätään rajata niin tarkasti sisältämään juuri tietyt ajatukset ja tunteet, mutta ei tiettyjä? Tiukemman sosiaalisen kontrollin aikoina selvän eron tekeminen seksuaalisviritteisen ja vailla virittyneisyyttä olevien suhteiden välillä oli paitsi avioliittoinstituution ylläpitämisen kannalta tarpeellista, myös ainakin näennäisesti helpompaa kuin nykyään.
Ehkä olisikin syytä erotella kaksi eri tilannetta: a. miehen ja naisen välinen kaveruus, jossa on pientä eroottista/romanttista jännitettä ja b. miehen ja naisen välinen kaveruus, jossa on em. jännite ja toinen tai kumpikin tilaisuuden tullen käy tekoihin. Ongelma onkin ehkä pikemminkin se, miten kestää omat vaihtelevat ajatukset kun kamppailee tiukkarajaisten määritelmien ja niihin ahtautumisen kanssa.
Ihmisen elämäntilanteet vaihtelevat välillä rajustikin ja etenkin pitkäaikaisissa kaveruuksissa toiseen osapuoleen liitetyt ajatukset ja tunteet vaihtelevat myös. On mahdotonta kontrolloida sitä, mitä toinen kaverisuhteesta ajattelee, niin epämukava ajatus kuin se onkin.
Älykkään ja/tai viihdyttävän keskustelun tai ylipäätään kaveeraamisen nimessä ei tarvitse sulkea pois seksuaalista viehätystä. Tekoihin ryhtyminen on kuitenkin asia, joka vaatii ehkä sulattelua. Ihanne platonisista ihmissuhteista on useimmiten tuhoon tuomittu. Surullista on, jos seksuaalinen virite peittää ihmissuhteessa kaiken muun yhtä mukavan alleen.
on September 18th, 2010 at 12:24
Osittain allekirjoitan, osittain en. Hyvin moni toista sukupuolta oleva ystävä lopettaa tai vähentää yhteydenpitoa aloitettuaan seurustelun tai tajuttuaan, ettei toinen osapuoli ole kiinnostunut kuin ystävänä. Esimerkiksi seurustelun aloittamisen myötä on jokaikinen kerta muutama miespuolinen kaveri lopettanut yhteydenpidon, vaikka itse on ymmärtänyt suhteen heihin olevan puhdasta ystävyyttä. Toisaalta on taas niitä miespuolisia ystäviä, jotka ovat toistakymmentä vuotta pysyneet ystäväpiirissä riippumatta parisuhdestatuksesta. Jokaisen miespuolisen ystävän kohdalla on kyllä jossain vaiheessa tullut esiin tunnepuolikin, mutta useimpien kanssa se saatu puhuttua selväksi. Varsinkin kännissä ihmiset helposti tunnustavat tunteitaan liian helposti, mutta mulla ainakin jokaisen miespuolisen ystävän kanssa on periaate, että ystäviä kunnes toisin sovitaan. Jos joku ottaa kainaloon, niin ei se vielä tarkoita mitään. Jos joku suutelee, ei sekään välttämättä tarkoita mitään. Ystävyyttä voi osoittaa eri tavoilla riippuen tietysti siitä onko itse sinkku vai seurusteleeko.
Mitä sitten tulee seksiin ja ystäviin… Jos pitää valita tuntemattoman yhdenillanjutun ja kaverisäädön väliltä, kyllä se jälkimmäisen puolelle menee. Jos toinen osapuoli on ystävä, hänet tuntee jo suhteellisen hyvin ja luultavasti tietää vähän mitä toinen haluaa. Riskinsähän niissä toki aina on ja jompi kumpi voi kiintyä liikaa, mutta niin on ihmissuhteissa aina. Toisaalta jos taas tuollaisesta syntyy romanssi, ei sekään huono asia ole. Päinvastoin. Ystävyys on hyvä perusta parisuhteelle. Sitä en tosin suostu allekirjoittamaan, että kaikki miehet etsivät ystävyydestä jotain enemmän. On tosiaan omallakin kohdalla myös niitä, jotka ovat pakit saatuaankin tahtoneet pysyä ystävinä tai joiden kanssa ei ole koskaan ollutkaan mitään kännissä heitettyjä kohteliaisuuksia ja ehdotuksia suurempia.
Ja etteivät asiat olisi liian yksinkertaisia, voivat ystävyyssuhteet myös samaan sukupuoleen olla välillä yhtä monimutkaisia. Yksi parhaista naispuolisista ystävistäni on bi ja kyllä hän mustasukkainen on joka kerta ollut, jos minulla on vähänkin säpinää parisuhderintamalla ollut. Että ei ystävyys ole mutkatonta välttämättä samankaan sukupuolen kanssa
on September 18th, 2010 at 13:12
Henkilökohtaisesta (naisen) näkökulmasta sanoisin, että mua kiinnostaa älykkäät ja ajattelevat ihmiset sukupuolesta riippumatta. Naiset yleensä kavereina, miehet joskus lisäksi seksuaalisessa/romanttisessa mielessä. Miespuolisten kavereiden kanssa joskus heteroiden välillä on luonnollisesti myös seksuaalista jännitettä, joka joskus saattaa johtaa “friends with benefits”-tyyppiseen ratkaisuun. Useimmin se on kuitenkin vaan tiedostettu (ja usein hauska), mutta ei hallitseva elementti kaverisuhteessa. Onneksi mulla on ollut onni tavata fiksuja miehiä, joita kiinnostaa kaveerata vaikken p****a annakaan
Ellei ne sit vaan toivo/oleta että “kyllä se jossain vaiheessa vielä..” 
Itse olen vanhemmaksi tullessa huomannut ettei sukupuoliperustainen jaottelu ja tyypittely useinkaan oikein edistä tai hyödytä mitään. Ns. sukupuolien välisten erojen tunn(i/u)staminen ei tarkoita että ihmisiä kannattaa sukupuolen perusteella kauheesti tyypitellä. Se on mun kokemus ja näkemys.
on September 18th, 2010 at 15:56
Mielestäni näkemyksesi on oikea. Olen lähes kolmikymppinen sinkkunainen ja minulla on aika paljon miehiä kavereina. Pääosin nämä kaveruudet ovat nettikavereita, työkavereita ja ns. kaverisäätöjä, mutta löytyy yksi ex-poikaystäväkin, joka on itse asiassa minulle enemmän ystävä kuin kaveri.
Kokemusteni pohjalta miesten kanssa on vaikeaa pysyä puhtaasti kaveri-linjalla, koska en ole törmännyt vielä yhteenkään sinkkumieheen, jolle ei pi**u (tilanteessa kuin tilanteessa) kelpaisi. Itse koen etten voi olla pelkkä kaveri miesten kanssa, joihin tunnen voimakasta seksuaalista vetoa. Sellaiset miehet joihin tunnen vetoa, luokittelen säädöiksi / potentiaalisiksi poikaystäväehdokkaiksi. Kaikki miespuoleiset kaverini ovat siis sellasia miehiä, joihin en tunne (ainakaan riittävästi) vetoa. Toki sitä ei voi kieltää etteikö seksi kävisi silti joskus mielessä, mutta yleensä ajatus kaveriseksin jälkeisestä morkkiksesta estää asioiden pidemmälle etenemisen.
Sitä olen monesti miettinyt, miksi nuo miespuoleiset sinkkukaverit sitten haluavat kanssani kaveerata. Oletan että siksi koska heistä on mukavaa pitää kontaktia johonkin naissukupuolen edustajaan ja olen muutoinkin mukavaa juttuseuraa. Ainakin minulla syy heidän kanssaan kaveeraamiseen on tämä. Todennäköisesti suuri osa tällaisista kaverisuhteista päättyy kuitenkin jomman kumman tullessa varatuksi. Toivon mukaan ei kuitenkaan kaikki. Ex-poikaystäväni osalta tiedän, että hän kokee minut tarpeellisena tukena, josta hän ei todennäköisesti luovu vaikka tyttöystävän löytäisikin. Sama pätee myös toisin päin.
on September 18th, 2010 at 16:23
Myönnetään, että tiesin kirjoittavani provokatiivista tekstiä – ainakin naisten kannalta katsottuna, mutta se ei ollut itsetarkoitus, vaan tämän reaktion vaan arvasi. Mutta olen silti yllättynyt kommenttien määrästä, niin täällä kuin Facebookissakin. Kiitos teille kaikille!
Vastaan parhaani mukaan teille jokaiselle, odotitte sitä tai ette, ja toivottavasti hedelmällinen ajatustenvaihto voi jatkua.
Arkkienkulille: Poikkeuksia voi löytyä, ja löytyykin, mutta valitettavasti sinä et sellaista vielä esittänyt.
Sen sijaan minulle joku muistutti IRCin puolella esim. homomiehistä ja naisista. No, lienee selvää, ettei tällaisten välille kehity seksuaalista jännitettä samalla tavalla kuin heteromiehen ja -naisen välille. Hyvä muistutus kuitenkin!
on September 18th, 2010 at 16:34
Irene-kaktus, ei missään nimessä täydy rajata. Sitä en yrittänyt tekstilläni ajaa takaa. Lähinnä kyse on siitä, että niin miehet kuin naisetkin ovat kovin sinisilmäisiä toisen sukupuolen oikuista.
Miehet ovat monesti sinisilmäisiä sen suhteen miten paljon naiset heitä pyörittävät ja pompottelevat, kietovat sormensa ympärille. Leikittelevät miehillä, mutta miehen sitä ymmärtämättä. Tämä ei tietysti aina ole pahaa, mutta pitkälle vietynä tietysti rikkoo sydämiä ja katkoo välejä.
Naiset taas ovat sinisilmäisiä sen suhteen miten paljon miehet miettivät seksiä ja naisia “seksiobjekteina”. Tämä on asia, josta miehet eivät puhu ääneen, etenkään naisten kuullen. Siksi näitä hyvävelikerhoja ja muita syntyy, koska kaikkia miesten juttuja ei vain voi tuoda naisten kuuloo. Tai voi ja voi, kulttuurikysymyksiähän nämä ovat. Vastaavia tiedän tapahtuvan naisten keskuudessa. Eikä siinä mitään, se on ihan normaalia.
Mutta on hieman hassua, että naiset ovat niin sinisilmäisiä etteivät ymmärrä monesti miesten suorastaa riisuvan heitä mielikuvituksessaan ja miettivän niin seksiä kuin ehkä toisen vartaloa, ääntä, ilmeitä ja niin edelleen. Ehkä pelkästään seksimielessä, ehkä osittain potentiaalinen partneri -hengessä. Tällainen ajattelu ei kuitenkaan tarkoita tuumasta toimeen ryhtymistä, joka on hyvä pitää mielessä, vaikka se itsestäänselvyydeltä tuntuisikin.
Väitän, että vallan moni sinkkuhetero olisi valmis lähtemään edes treffeille, tai jopa seksin pariin, kunhan kohdalle tulee riittävän kivan näköinen ja sopivantyylínen tyyppi, vaikka se toisenlaisessa tilanteessa olisikin vastenmielinen ajatus tai täysin “no go” tilanne.
Kuten kirjoitit, ajatus platonisesta suhteesta on monesti tuhoon tuomittu. Seksin ei tarvitse peittää yhtään mitään, mutta sen merkitys ja olemassaolo taustalla on hyvä ymmärtää.
on September 18th, 2010 at 16:46
Tara, etenkin tuo eka kappaleesi on kuin suoraa “todistemateriaalia” tälle tekstilleni. Se on toisaalta ehkä jopa huojentavaa, että noita tunnustuksia on tullut vuosien varrella, koska sittenpä tietää missä kukin seisoo. Ja olen samaa mieltä: niin kauan ollaan “vain” kavereita/ystäviä kunnes muuta sovitaan. Tuo, että sanoit “jokaisen” on aika karua todistamaan väitettäni. Ts. miehet ovat aika vaikeita olemaan kavereita jos sitä kipinää ei ole joskus ollut (poikkeuksena ehkä selvät nettituttavuudet, jotka ovat useimmiten vain pelkkää tekstiä netin syövereissä).
Mitä taas tulee kommentteihisi seksiin, niin luulen, että tässä on miehellä ja naisella ero. Voi tosin olla, että tämä on vain yksilökohtaistakin. Minusta tuntuu nimittäin siltä, että moni “pillunkipeä” mies mieluummin tyydyttää tarpeensa tuntemattomaan kuin riskeeraa mitään kaveruutta sillä saralla. Vaikea sanoa varmaksi, kun en tiedä edes omaa suhtautumista moiseen. Koen nämä tapauskohtaisina, mutta ehkä juuri siitä syystä, että uskon monien naispuolisten kavereideni olevan näitä, joiden kanssa on ollut seksuaalista ja/tai romanttista kipinää. Näin ollen seksi sellaisten kanssa ei olisi niin outo ajatus lopulta.
Mutta en myöskään väitä, että kaveruussuhteen jo ollessa olemassa mies välttämättä enää sitten etsisi sitä “jotain enempää”, koska ehkä he ovat sopeutuneet siihen tietoon, että kavereita ollaan ja siinä se. Silti taustalla voi tosin olla hiljainen kipinä, että “Mutta jos kuitenkin.”, mikä kuitenkin pysyy vain omana salaisuutena.
Ystävyys on, kuten sanoit, hyvä perusta seurustelulle. Hauska oli myös tuo bi-esimerkkisi. Nämä sekoittavat kummasti jo muutenkin vaikeaa palettia.
on September 18th, 2010 at 16:52
AMR, eihän sukupuolen perusteella mitään *pitäisi* lajitella, ei ainakaan täydellisessä maailmassa. Vaan näytäpä ne täysin liberaalit ihmiset, jotka kohtaavat toisensa täysin tasavertaisina, oli kyse sitten vaikka tuosta saunomisesta, työstä, harrastustouhuista ja muista. Viimeistään tuo seksuaalinen kiinnostuminen tekee asiasta vaikeaa. Jos joku nainen saa miehellä alakerran erektioon, siinä missä miespuolinen kaveri taas ei, on noita kahta vaikea pitää täysin tasavertaisina vertailukappaleina.
Älykkäistä ihmisistä ja heidän kiehtovuudestaan olen sinänsä täysin samaa mieltä.
Lisätään vielä tuohon ensimmäiseen kappaleeseen, että esim. tuolla BJJ-painiharjoituksissa on joskus vähän kiusallisempaa painia naisten kanssa tasavertaisesti. Jo pelkästään voima- ja painosuhteiden takia, mutta myös siksi, että “äijämäisessä” harrastuksessa ei ole mitään vaivaannuttavaa jos kaverin naama päätyy omaan jalkoväliin lukotuksessa, mutta naisen kanssa tilanne voisi olla toinen. Vaikka tilanteessa ei siis ole minkäänlaista seksuaalista jännitettä.
Onpa tällaisesta yksi vaivaannuttava kokemus takavuosilta, kun eräs tyttö rupesi hihittelemään käteni osuessa hänen toiseen rintaansa erästä pariharjoitusta tehdessämme. Ehkä kolmekymppisen miehen käden osuminen teini-ikäisen tytön rintavarustukseen oli vain jotenkin hihityksen laukaisevaa. Uskonkin, että tuo asia häiritsi enemmän minua kuin häntä.
on September 18th, 2010 at 16:56
Black Sheep, kiitos kommentistasi. Näinhän se monesti menee. Erityisen hyvin nämä “kaverisuhteiden katkeamiset” näkee Facebookissa, jossa näitä puolituttuja on helppo poistaa, kun itselle (tai toiselle) ilmestyy se siippa ja profiilissa lukeekin entisen sinkun tilalla “parisuhteessa”. Näitä tapauksia on osunut vuosien varrella useampiakin, kummaltakin puolelta.
Eikä sillä, onhan se helpompi tilanne kummallekin, kun tietää millä perusteella on kaverilistalle päätynyt ja siellä ollut.
on September 19th, 2010 at 17:29
Mielenkiintoinen kirjoitus, tuli heti halu kommentoida asiaa. Ei ole tullut koskaan mietittyä tällaista puolta, mutta näin se ainakin omalla kohdallani on. Ainoat miespuoliset “kaverini” ovat tosiaankin niitä jotka olen halunnut tavata juurikin seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä. Juttu ei ole kuitenkaan “kaverina” tutustumisesta ja tapailusta kumpaankaan suuntaan edennyt, joten yhteyttä on helppo ollut pitää senkin jälkeen. Olen tavannut näin kaksi ihmistä joihin ihastuin aluksi, mutta lopulta jäi vain toive pitää nämä ihanat ja mielenkiintoiset miehet elämässäni kavereina. Kuitenkin välimatkojen takia kaveruus ei oikein pääse kehittymään ja suhteen jännitteen kuoltua molemmin puolin kaikki mehukkaat keskustelut elämästä, suhteista ja ihmisistä ovat kuivuneet pintapuoliseen kuulumisten vaihtoon. Olen pettynyt etteivät miehet ja naiset voi näin olla kavereita, että tuo tuttavuus säilyisi elävänä senkin jälkeen kun molemmat ovat todenneet mahdollisen parisuhteen mahdottomaksi. Olen tavannut ihastuttavia miehiä, joiden kanssa en kuitenkaan olosuhteiden tai juurikin kirjoittamiesi seikkojen takia voi oikeasti olla kaveri. Jonkinlainen etäinen tuttava johon vielä pidetään yhteyttä. Surullista. Muulla tavoin en usko “kaveruuden” miehiin syntyvän, jonkinlainen kiinnostus siinä välillä täytyy aluksi olla. Miksi alkaisin kaveeraamaan tuntemattomien miesten kanssa jotka eivät minua jollain tasolla kiinnosta? Toisaalta olen niin vammainen ystävystymään syvemmin edes naisten kanssa, joten minua voinee pitää jonkinlaisena poikkeuksena kun näen surukseni syvemmän kaveruuden mahdottomuuden.
on September 19th, 2010 at 18:35
[...] Kukkia ja mehiläisiä [...]
on September 20th, 2010 at 09:42
”Karkeasti ottaen voidaan siis sanoa, että mies kiinnostuu naisesta joko seksuaalisessa ja/tai romanttisessa mielessä tai ei lainkaan. Jos nainen on kylmä tällä rintamalla, miksi mies edes haluaisi kaveria sellaisesta? Ja jos taas on mahdo…llisuus muuhunkin kuin kaveruuteen, miksi sitä suhdetta jättäisi kaveruustasolle?””
Kyllä ja ei. Omalla kohdalla on ollut näitä “Voidaanko olla vain kavereita” tyyppisiä tapauksia jokunen ja täytyy sanoa että ei ole oikeastaan luotaantyöntävämpää tapaa ilmaista itseään tutustumistilanteessa. “Ei kiinnosta mutten viitsi olla töykeä” Tuo on se käsitys, joka jää. Miksi ei ilmaista selkeästi eikä jätetä arvailun varaan?
Tutustumistilanteessa on toki ollut myös positiivisia kokemuksia naisista ihan vain kaverimielessä. Viehättävä nainen joka ilmoittaa nimien vaihdon jälkeen “Tuu toki pöytään, pillua et kylläkään tule saamaan, mutta aina sitä voi vetää kännit ja jauhaa syviä”. Illan dokailun / jauhamisen jälkeen sitä mietti että olipahan mukava “jätkä”, vaikkakin nainen. Kuten koulussakin pentuna opetettiin; Ensivaikutelma todellakin on tärkeä. Ehkä tässä tapauksessa huumori, elekieli jne loksahti niin lähelle omaani, ettei välitöntä hylkimisreaktiota syntynyt. Suorasanaisuus, rehellisyys ja roisi huumori, hieno paketti.
Osa ns. core-porukkaa (lue: porukka, jonka kanssa tapaamme aktiivisesti) on naisia. Nämä kyseiset naiset ovat itsensä juurruttanut syväksi osaksi porukkaa. Sanotaan samalla että nämä kaksi naista myös laukovat totuuden suustaan muotoilematta sitä suuremmin suuntaan tai toiseen. Ehkä siinä onkin syy, miksi näin. Ei jätetä ilmaan tunteettomia / tarkoituksettomia / katteettomia lupauksia. Sanottakoon että näillä vaginan omaavilla coren jäsenillä on isompaa pamppua housuissa kuin osalla jätkistä
on September 22nd, 2010 at 15:45
Kyllähän tuollainen suorapuheisuus on aina kutkuttavaa ja ajatuksia herättävää, ja sinänsä saattaa synnyttää kiinnostusta. Kysynpähän tuosta kyseisestä tapauksesta: tuliko teistä lopulta myös (hyviä) kavereita?
Kun mainitsit tuon core-porukan, niin moniko niistä on sinkkuja? Moniko puolestaan niistä on sellaisia ettei ole kaverin siippoja? Ihan vain näin uteliaisuudesta “teoriaani” puntaroiden.
on September 23rd, 2010 at 12:39
En ollut ihan varma, kumpaan postaukseen kommentoida. Ehkä aloitetaan tästä, nauroin niin kauheasti tuota vastaustasi jonkun kommenttiin, että miehet ovat sinisilmäisiä vain siinä suhteessa, etteivät ymmärrä naisten manipuloivan heitä ja naiset sinisilmäisiä siinä suhteessa, etteivät ymmärrä miesten riisuvan heitä katseellaan. Heh, tuon kommentin perusteella näyttäisi kyllä siltä, että miehetkin (vaiko yksi vain?) ovat niin sinisilmäisiä, etteivät ymmärrä saman toimivan toisinkin päin. Siis kyllä, myös naiset esineellistävät ja riisuvat miehiä katseellaan. Varmasti (ja valitettavasti) myös miehistä löytyy manipuloijia ja pompottajia.
…Ja sekaporukoista, joissa on sekä miehiä että naisia, joista osa on sinkkuja (ja osa heteroita, osa kenties ei), löytyy varmasti aina myös niitä seksuaalisia jännitteitä suuntaan tai toiseen. Eri asia, millä volyymillä niitä lähtee toteuttamaan, vai lähteekö lainkaan. Onhan niitäkin tilanteita, joissa niin seurustelukumppanit kuin satunnaiskaadotkin haetaan oman kaveriporukan ulkopuolelta.
Ihan hyvä pointti myös tuo, että variaatiot seksuaalisessa suuntautumisessa voivat vaikuttaa nekin. Ehkä siinä syy, miksi omissa kavereissa tuntuu muodostuvan sekaporukoita varsin luontevasti – joukkoon mahtuu varsin kirjavia sukupuoli-identiteettejä. Toinen syy voi hyvinkin löytyä monia kaveri- ja ystävyyssuhteita synnyttäneen opiskeluyhteisön naisvaltaisuudesta. Jos kymmentä naista kohti oli yksi mies, se mies olisi saanut olla todella yksin, jos olisi päättänyt ettei puhu kuin niiden naisten kanssa, joita aikoo varmasti panna. Siksi onkin tuntunut niin vaikealta ymmärtää, miten voi olla olemassa miehiä, jotka eivät tunne yhtään kulttuuritoiminnasta X kiinnostunutta naista, vaikka niitä on pilvin pimein – eivätkö ne koskaan puhu kulttuuritoiminnasta X yleisen sosiaalisuuden yhteydessä? Kertomasi perusteella eivät, koska eivät ole yleisesti sosiaalisia sellaisten naisten kanssa, joita eivät aio panna. Se on ehkä heidän menetyksensä, jos edes kokevat sen menetyksenä (järkyttyneestä “mä en oo koskaan tavannut yhtään naista joka harrastaa kulttuuritoimintaa X” -siunailustaan päätellen joskus kokevat).
Vaikka sosiaalisen toiminnan mukavimpana puolena syntyisikin merkityksellisiä ja läheisiä ihmissuhteita, sosiaaliseen toimintaan sisältyy aina myös jonkunlainen hyötymispuoli, koska ihminen nyt on hierarkkisia yhteisöjä muodostava sosiaalinen eläin. “Jos sinä rapsutat selkääni, minä rapsutan sinun”-hengessä. Johtunee yhteiskunnan rakenteesta ja arvostuksista, että naiselle on lähes aina kannattavaa muodostaa myös ei-seksuaalisia sosiaalisia suhteita miehiin, mutta miehet eivät koe kannattavaksi muodostaa ei-seksuaalisia sosiaalisia suhteita naisiin, ellei juuri omassa mikroyhteisössä valta ole naisilla. Nähdäkseni silti myös miehet ovat tittelinkipeitä – toimiessani joskus Tyrmyn puheenjohtajana (ja tuolloin jo vakituisessa parisuhteessa) olisi ollut äijiä tyrkyllä ovista ja ikkunoista, kun taas pari vuotta aikaisemmin sinkkuna ja ilman hienoa titteliä vientiä oli huomattavasti vähemmän. Ulkoinen habitus ei ehtinyt siinä ajassa kovin radikaalisti muuttua, joten äkillinen seksikkyysasteen nousu ei voinut siitäkään johtua.
on September 27th, 2010 at 12:32
Vastaan Leea sinulle pian, mutta sitä ennen yksi tekstiin liittyvä mainos:
http://1.bp.blogspot.com/__XCWUd8FFjQ/TJn_mhdHlLI/AAAAAAAALQI/nOiGOYsFUYg/s1600/StashCologne1981.png
on September 27th, 2010 at 17:12
Leea, vastatakseni kommenttiin: opetellaan lukemaan tekstiä oikein; missään en väittänyt, että miehet ovat “vain” tuon asian suhteen sinisilmäisiä. Toiseksi, tiedän kyllä, että miehiäkin esineellistetään – siinä ei ole mitään uutta luultavasti yhtään kenellekään tätä blogia lukevalle.
Seksuaalisissa jännitteissä on juuri se “juttu”, ettei niitä usein tuoda esille teoin, tai edes sanoin. Moni pitää mölyt mahassaan, vaikka olisikin kokenut kaukoihastumista jo vuosien ajan. Näitäkin on nähty, jos ei nyt ehkä niinkään omalta osaltani.
En kuitenkaan käyttäisi välttämättä sanaa “panna”. Ei kaikki hae välitöntä seksuaalista nautintoa kiinnostuksensa kohteesta. Yhtäältä naisista kuin miehistä löytyy näitä romantiikan- ja parisuhteennälkäisiä tapauksia, jotka haluaisivat edetä sillä saralla varsinaisen seksin sijaan – ja toisin päin. Löytyy toki naisia, jotka haluaisivat pokata miehen vain pelkän panemisen vuoksi, tai sitten silkasta pokaamisen ilosta. “Teen näin koska voin.”
Tuo tittelinkipeys oli kiinnostava pointti, enkä ole sitä aiemmin ajatellutkaan. Varmasti on myös noin. Mutta tuossa “kipeys” on varmasti muualla kuin vain seksuaalisessa yhteydessä. On kaksi aivan eri asiaa todeta “Mä panin pankinjohtajaa” kuin “Mun mies/vaimo onkin pankinjohtaja.”
Taisin raottaa todellakin matopurkin kantta, sillä tuo ihmissuhteiden hyötymispuolen maininta aiheutti joillain tahoilla vipinää, kenties myös ikävällä tavalla.
on October 2nd, 2010 at 20:59
No, aina ei tekstistä saa selvää, missä kohtaa jotain on jätetty mainitsematta tiivistämisen vuoksi ja missä kohtaa siksi, ettei sitä ole tultu ajatelleeksi. Jos nyt pilkkua nusaistaan, en myöskään hahmottanut, mikä kohta omasta kommentistani oli vastausta vaatinut kysymys (johon viittasit Facebookissa), kun heittelin ilmaan postauksen herättäneitä ajatuksia, mutta kiintoisa keskustelu tästä silti syntyi,
Hilpeä mainos. Lievästi aihetta liipaten, pesin joskus lattian kovasti miehekkään hajuisella Axella, koska joku tolkullisempi pesuaine oli loppu. Seurauksena kaikki naaraspuoliset kanit tulivat hirveään kiimaan, rynkyttivät häkkikavereinaan olevia eunukkiparkoja ja rakentelivat pesiä. Myös se 7-vuotias kääkkänä, joka oli käytännössä ollut hedelmätön jo vuosikaudet. Tästä opimme, että joskus keinotekoiset feromonit toimivat… (Eri asia, onko vaikutus ihan sitä, mitä on tuotetta luodessa ajateltu.)
on October 2nd, 2010 at 21:17
…unohtui kommentoida tuosta romantiikan hausta kiinnostuksen kohteesta seksin sijaan, että läheltä sitä liippaa myös se ilmiö, että havaintojeni mukaan heteroillakin tapahtuu jonkunlaista “ihastumista” omaa sukupuolta oleviin kavereihin. Äkkiä jostain aiemmin suurinpiirtein puolitutusta löytyykin paremman tutustumisen yhteydessä sielunkumppani, jonka kanssa alkaa viihtyä paljon intensiivisemmin, ja joka on maailman ihanin ja älykkäin ja taitavin ihminen, jonka kanssa on aina hauskaa ja mahtavaa – kunnes jostain pikku näkemyserosta tuleekin riitaa ja suhteen joutuu määrittelemään uudestaan. Joillain se voi johtaa välien viilenemiseen tai katkeamiseen kokonaan, joillain taas riitaantumisen kautta valottuu, että kaveri ei ollutkaan oman mielen peilikuva, mutta lopulta hyvä omanlaisenaan ihmisenä. Nähdäkseni kaikissa läheisissä ystävyyssuhteissa joutuu käymään läpi samanlaiset symbioosivaiheet ja separaatio-individuaatio-vaiheet kuin parisuhteissa, vaikka vanhemmiten ne ehkä osaakin ottaa iisimmin kuin nuorena.
on October 7th, 2010 at 21:07
Leea, et varsinaisesti kysynyt – muotoilin kommenttini alitajuisesti hieman väärin. Lähinnä “kerjäsit” vastaamista kommentillasi, joten näin tarpeelliseksi vastata.
Tuo Axe ja kanit -juttu on kyllä eittämättä melkoisen häkellyttävä. Ehkä sillä tökötillä on sitten(kin) jotain vaikutusta.
Mutta etenkin tuo toinen kommenttisi “heteroihastumisista” kavereihinsa on melkoisen hauska ilmiö. Jollain tasolla huomaan tuollaista “uudesta kaverista innostumista”, vaikka joskus ovatkin käytännössä jo vanhoja tuttuja, ainakin pintapuolisesti vuosien takaa.
Erittäin hyvä ja tarkkanäköinen näkemys kuitenkin. En lähde näillä kokemuksilla kiistämään tai alleviivaamaan sen enempää.