Erään mehiläisen tarina
Ξ September 26th, 2010 | → 0 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Kahden edellisen tekstin palautteen ja kommenttien synnyttämänä aloin miettiä omaa elämääni ja naispuolisia kontaktejani. Käytän nyt sanaa kontakti kattamaan niin puolitutut, tutut, kaverit, ystävät kuin muutkin tapaukset, mukaan lukien myös sukulaiset. Päätin käyttää referenssialustana Facebookia, joka kattaa suurimman osan edellä mainituista kontakteista, joitain tapauksia luonnollisesti ulkopuolelle jättäen.
Koska jo alkuperäisessä tekstissä vedettiin raja kavereihin ja sitä lähempiin tuttavuuksiin, tulen erottamaan suoranaiset puolitutut omaksi osakseen. Kasasin listan noin kuudestasadasta Facebook-kaveristani, joka koostuu kaikista yllä mainituista ryhmistä. Kavereina on niin työkavereita, ystäviä, sukulaisia, kaverin kaveri -henkisiä puolituttuja kuin tyttöystävänikin.
Kun pudotin kirjoitushetken listasta miehet pois, jäi jäljelle vajaa kolmannes, hieman alle 190 nimeä. Kun tuosta määrästä pudotin pois entiset ja nykyiset työkaverit, entiset koulukaverit, joiden kanssa ei ole enää tekemisissä ja puhtaat nettituttavuudet (joita ei ole nähnyt lainkaan tai maksimissaan kerran), sekä sukulaiset, putosi määrä alle 140 naispuoliseen.
Tuosta määrästä rankkasin vielä pois ne naispuoliset, jotka joko ovat tai ovat olleet ensisijaisesti kavereiden tyttöystäviä, lähti listasta kolmisenkymmentä nimeä lisää. Loput nimet siis joko ovat kolmanteen ryhmään kuuluvia eli jotain vipinää ja säätöä -tapauksia, tai sitten niitä, jotka ovat sellaisia puolituttuja, joiden kanssa ei juurikaan ole tekemisissä. Kun jälkimmäinen porukka otetaan pois jäljelle jääneestä noin 110 nimestä, jää lista noin 20 nimeen. Näistäkin osa on muilla paikkakunnilla asuvia, joita näkee vain ehkä pari kertaa vuodessa. Näin ollen yhteydenpito jää pitkälti netin kommunikaatiotyökalujen – Facebookin, Messengerin ja sellaisten – varaan.
Toki osa edellä mainituista ihmisistä kuuluu kahteen ryhmään yhtä aikaa, esimerkiksi kaverin tyttöystäviin ja työkavereihin, ja osassa näistä tapauksista on hankala sanoa kumpi oli ensin; muna vai kana. Ei sillä totta puhuen mitään väliä olekaan, kunhan “ääneen” pohdiskelen.
Ylipäätään tässä kaikessa on ehkä enemmän tietoa tuttavuussuhteistani kuin halusitte tietää, mutta yksityisyys on numeroiden varjolla uhrattu statistiikan alttarille. Mitä toisin sanoen tahdon kertoa… naispuolisia kavereita, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä satunnaisten morjestamisten lisäksi on todella vähän. Ei sillä etteikö tämä pätisi omalta osaltaan myös moniin miespuolisista kavereista: monia näistä tulee nähtyä vain muiden kavereiden kautta. Toisaalta jotain kertoo sekin, että vajaat kolmannes kaikista kontakteista on naisia.
Sen tarkemmin yksityiskohtiin ja statistiikoihin menemättä, tässä oli erään mehiläisen näkemys kukkasista. Haluaako pohtia ja kertoa omasta elämästään vastaavaa settiä?