Puun ja kuoren välissä
Ξ August 9th, 2010 | → 0 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Kliseinen otsikko on yksi vanhimpia, tai ainakin kuulluimpia metaforia. Eikä syyttä. Ihmiselon aikana tulee niin monesti vastaan tilanteita, jolloin tuntuu siltä, että on sellaisessa tilanteessa, jossa puristusta ja painetta tulee molemmista suunnista, ehkä useammastakin. Tämä nykyinen elämäntilanteeni, jota viime postissani sivusinkin, on myös johtanut siihen, etten oikein ole tiennyt mistä kirjoittaa. Olen odottanut parempia, tai sanotaanko sopivampia aikoja. Mielessä liikkuu niin paljon ajatuksia, jotka eivät sovi tähän tilanteeseen ja toisaalta menneeseen ei huvita takertua.
On jollain tavalla ahdistavaa tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka monesti niitä selvännäkijän taitoja totta kai myös kaipaa. Monet ihmiset sanovat pitävänsä yllätyksistä, mutta harva taitaa todellisuudessa pitää negatiivisista yllätyksistä. En minä ainakaan. Pidän suunnitelmallisuudesta ja vaikka tämä elämäntilanne onkin painostava, parempi näin päin kuin yllätyksenä.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä en osaa sanoa. Varmaa kuitenkin on, etten ole enää silloin tässä tilanteessa, puun ja kuoren välissä. On omalla tavallaan ikävää laskea mielessään päiviä siihen hetkeen, jolloin olen ulkona tilanteesta, sillä nämäkin hetket ovat mukavia, mutta toisaalta täysjärkisyyden nimissä on laskettava jotain tulevaisuuden varaan.
Totta puhuen, järki ja tunteet vetävät aivan eri reittiä juuri tällä hetkellä. On hyvin eriskummallinen tilanne, enkä voi rehellisesti sanoa, että täysin itsekään ymmärtäisin tätä hetkeä ja aivojeni toimintaa. Selviytymisviettini on kova ja sisäinen hedonismi koputtaa kumpaankin oveen vuorollaan: niin tunnepuolen lämpimälle ja jykevälle tammiovelle kuin järjen kylmälle, rautaiselle järkäleelle. Tuntuu totta puhuen siltä kuin pääni sisällä olisi jokin kolmaskin entiteetti tai olemus. Vaistot tai jokin vastaava taho, joka yrittäisi ohjata tätä kaoottista venettä oikeaan suuntaan kapteenin ja perämiehen ottaessa yhteen kurssivalinnasta.
Varmaa lienee vain se, että helpotus on edessä, mutta sitä edeltää myös vielä se vaikein hetki. Lopullinen niitti ja tulikoe, giljotiini ja yhden asian kuolema. Mutta aina kun jotain kuolee, jotain uutta myös syntyy. Nähtäväksi jää mitä ja koska. Katson maailmaa tulevaisuudessa, jälleen kerran, uusin silmin.