Facebook-lätinää
Ξ August 29th, 2010 | → 0 Comments | ∇ Elo, Metatekstit |
Sen jotenkin huomaa, kun on sellainen sunnuntaipäivä, että on aikaa vaikka muille jaettavaksi ja aikaa pohtia salillakin kaiken maailman asioita, siinä sivussa myös turhanpäiväisyyksiä. Ehdin käydä läpi niin tatuointi-ideaa, seksittömyyden tilaa, virtuaalidraamoja kuin, yllättävää kyllä, myös asioita, joista on pitänyt kirjoittaa. Kirjoitusideoita ja luonnoksia on toki jo entuudestaan valmiina, mutta kaiken puuhastelun ohessa hiffasin jotain sellaista, mitä olen kai alitajuisesti pyöritellyt päässäni aiemminkin.
Viimeiset naksahdukset kamelinselälle nimittäin olivat ne hetket, kun jotkin kommentit täällä puhuttelivat minua täällä etunimelläni. Eihän siinä mitään, kaverithan tätä lähinnä taitavat lukea. Kun sitten toisaalta mietin missä paikoissa olen “mainostanut” blogiani tai ylipäätään kirjoituksiani, niin ei vaadita suurta googlettamistaitoa, jotta osaa yhdistää ihmisen ja näennäisesti anonyymin blogin.
Toisin sanoen, vaikka en ole kuvaani tänne tunkemassa – en näet näe sille mitään olennaista syytä – tai oikeaa nimeäni itsetarkoituksellisesti tänne alleviivaamassa, niin raotan pseudomystisyyden verhoa ja lisään Facebook-tunnukseni Jotain minusta -alasivun tekstiin. Tämä ehkä ärsyttää kotien pikku sherlockholmeseita, mutta tosi asiassa luulen, että ketään ei oikeasti edes kiinnosta. Jos nyt kuitenkin kiinnostaa, niin sieltä se sitten löytyy.
Miksikö sitten teen näin? Koska koen keinotekoisen salamyhkäisyyden lähinnä hölmöksi. Jalo ajatukseni alussa kirjoittaa täysin anonyymisti oli jo käytännössä tuhoon tuomittu siinä vaiheessa, kun nimeä tälle blogille valitsin. Eikä sillä, enhän minä täällä mitään suuria salaisuuksia ole ajatellut missään vaiheessa paljastaa. Ei, toisin kuin voisi ajatella, en tiedä kuka murhasi Olof Palmen, kuka on Vapaamuurareiden todellinen johtaja, koska Chtulhu rantautuu todellisessa olomuodossaan ihmisten keskuuteen ja mikä taho oli 9/11-iskun takana. Valitettavasti minulla ei ole mitään oikeita salaisuuksia. No mutta senhän te jo tiesittekin.
Kun kuitenkin tilanne on se, että moni tietää kuka täällä näitä tekstejä naputtelee ja kommentoi niitä milloin elävässä elämässä kasvokkain, milloin messengerissä tai Facebookissa, niin mitäpä sitä teeskentelemään, että on monta tietouden eri tasoa.
Lopulta on myös todettava, että juuri Facebookin kautta olen löytänyt uudestaan monta vanhaa tuttua ja frendiä, joiden kanssa olen nyt paremmissa väleissä ja enemmän tekemisissä kuin ikinä aiemmin, ja tästä olen hyvin kiitollinen. Tästäkin syystä näen parhaaksi vaihtoehdoksi tulla kaapista… tarkoitan, verhon takaa esiin ja tehdä tuttavuutta niin vanhojen kuin uusienkin lukijoiden kanssa – sikäli mikäli näin on tapahtuakseen.
Ensi kerralla yritän kirjoittaa joko jotain viihteellisempää tai vähemmän arkista. Näillä pelimerkeillä tällä erää.