Barbarismin kutsu
Ξ August 24th, 2010 | → 3 Comments | ∇ Elo, Vuodatus |
Noin viikko sitten valitin, että pälli leviää. Nyt se on kai levinnyt, tai ainakin huomaan olleeni kireämpi viime päivät. Sanalla sanoen, jotkin asiat vituttavat enemmän, huomaan ärsyyntyväni helpommin ja tiuskin sarkastisesti miltei jatkuvalla syötöllä. En ole huonolla tuulella, eivätkä asiat ole huonosti, mutta idiootit ottavat pannuun päivä päivältä enemmän ja haluaisin jakaa luuvitosta oikealle ja vasemmalle. Haluaisin hävittää ihmisiä maapallolta ja aloittaa uskovaisista. Haluaisin räjäytellä pedofiilejä ja jakaa niskalaukauksia yleisesti aivovammaisille evoluution syrjäyttämille tampioille. Päivä päivältä tuntuu siltä, että vihaan ihmisiä yhä enemmän ja enemmän.
Okei, myönnetään, että töissä on ollut turhan kiireistä. Siihen osasin varautua ja päivät menevät nopeammin, kun kiire höökii päälle. Hyvä musiikki pelastaa töissä kireilyn. Se ei siis voi olla syynä.
Harmistuin myös treenitauoista, ensin niska- ja hartiasäryn, sitten atooppisen iho-oireilun takia. Pari viikkoa tuli passattua painit kuin salitkin. Sekin harmitti, mutta ongelmat ovat takanapäin ja nyt nautin lihasrasituksen kivuista kuten aiemminkin. Sekään ei voi olla syynä.
Parisuhdetasolla tapahtui mitä odotettavissa oli: kauniimpi puoliso otti ja pakkasi kamppeensa kotoaan, ja nappasi lennon ulkomaille. Tätä kirjoittaessa hän saapunee matkakohteeseensa tuota pikaa. Tämäkään ei vituta, vaikka surutti ja harmittikin. Tämäkään ei ole syynä kyrpiintymiseen.
Kukaan ei ole henkilökohtaisella tasolla tehnyt mitään kusipäistä minua kohtaan viime aikoina. En siis voi olla kellekään tietylle yksilölle vihainen, suuttunut, ärsyyntynyt tai mitään sellaista. Tässäkään ei voi olla syypää kiukkuiluun.
Mikä sitten saa allekirjoittaneen niin pois tolaltaan, että jatkuvasti nakkelen niskojani ja puin nyrkkiäni? Tai oikeastaan, enhän minä niin edes tee. Mutta sen ovat huomanneet ulkopuoliset, niin livenä kuin Facebookissa ja muuallaki internet-ihmemaassa, että olen kireä, varautunut, ärsyyntynyt. Kuin haavoitettu elukka kynnet esillä ja karvat pystyssä. Mutta miksi?
En tiedä, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Nythän minä ehdin tekemään kaikkea mukavaa ja olen päässyt rasittamaan kroppaa taas. Eikö kaiken siis pitäisi olla ihanasti, kivasti ja fantsusti ja silleen? No joo, rakkauselämän saralla voisi edelleen olla asiat paremmin, mutta ei se ole koskaan vitutuksena tullut esiin, jos on ryppyjä sillä saralla. Silloin ollaan surullisia ja vähän itketään, mutta jatketaan eloa eteenpäin kaikesta huolimatta.
Ehkä minua vituttaa ihmisten pinnallisuus. Näennäinen “mitä sulle kuuluu? onko kaikki hyvin?” -lässytys. Ei niitä ihmisiä kiinnosta, enkä ole varma kiinnostaako minua kertoa. Ei ainakaan Facebook/MSN/mitälie-sektorilla. Jos halutaan puhua, mennään oluelle, kahville, syömään – vittu – jonnekin. Tuijotellaan silmästä silmään ja luetaan elekieltä että ilmeitä. Vuorovaikutetaan reaaliaikaisesti, eikä silloin, kun jaksetaan ja yhtäkkiä kadotaan pikaviestimen äärestä vain palatakseen pari tuntia myöhemmin keskusteluun “Ai sori kun katosin tästä chatista silloin ja tällöin, piti käydä veivaamassa vaimoa perseeseen.” Vittuako sitten lässytetään diipadaapaa ja esitetään kiinnostuneita jos ei olla.
Niin ja aloitin massakauden. Olen siis syönyt enemmän kuin hyvin. Miltei oksennuspisteeseen asti. Siitäkään ei siis ole kyse, että verensokerit huutaisivat punaisella hoosiannaa.
Sen Jalometalli-tekstinkin kirjoitan joskus kun ehdin ja jaksan. Sitä on jo aloitettu, kiitos kysymästä.
Ja kun eräs ystäväni kommentoi, etten enää gonzoile, vaan kirjoitan liian vakavaa ja pohdiskelevaa tekstiä, niin tässä sitä nyt sitten tulee. Tosielämän gonzoilua tilitysfiltterin läpi. Barbarismi löysi tiensä takaisin sydämeeni ja siksi myös kiroilen. Musta tulee isona äijjä. Ettäs tiedätte.
on August 25th, 2010 at 12:55
Tähän loistavaan postaukseen ei varmaan ole mitään lisättävää, ellei sitten sana: CROM!
on August 26th, 2010 at 02:27
“Musta tulee isona äijjä.” Oikein. Ja energiaa on kaikki mikä nollapotentiaalista eroaa, eli se negatiivinenkin – kun vaan pysyy lapasessa eikä katkeroita. Crom!
on August 26th, 2010 at 18:39
No jopas oli yllättävää kommentointia. En odottanut rehellisesti sanoen mitään. Ei lisättävää. Crom!