Vainoharha
Ξ April 14th, 2010 | → 3 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Rock-yhtye Nirvanan edesmennyt ja legendaarinen nokkamies Kurt Cobain lauloi aikanaan varsin osuvasti vainoharhaisuudesta:”Just because you’re paranoid, don’t mean they’re not after you.” Kyseiseen virkkeeseen mahtuu yllättävän paljon ajatusta, sen näennäisestä yksioikoisuudesta huolimatta. Olisi helppo rationalisoida itsensä ulos omista kammoistaan ja harhoistaan, jopa virhepäätelmien nimissä. Seuraukset on helppo arvata.
Olen pyöritellyt omia ajatuksiani aiheen ympäriltä lukemattomia kertoja, mutta vaikka miten käännän kolikon asentoa valossa, aina tulevat samat asiat esiin. Kyse on aina lopulta vain epävarmuudesta ja selviytymisvietistä.
Siperia opettaa
On joskus kurjaa, miten Siperia on antanut oppituntejaan. Ei siksi, etteikö opetustapa olisi mukavimmasta päästä, vaan siksi, että joskus oppi menee perille liiankin tehokkaasti. Joskus oppilas omaksuu opit suorastaan itsetuhoisin seurauksin. Kun koira oppii niin säikyksi, että se pelkää jokaista paukausta ja kolausta, ei siitä ole helpolla leppoisaksi seuraeläimeksi. Mutta onko rakki riesaksi enemmän itselleen kuin ympäristölleen, se onkin täysin toinen asia.
Siirtääkseni huomion takaisin omiin kokemuksiini, huomaan olevani tietyissä asioissa paljon varautuneempi kuin mitä olin aikanaan. Varuillaan olo ei ole tehnyt minusta vain epävarmempaa, vaan enemmänkin epäilevämmän ja ylivarovaisen. Vertauskuvallisesti: siinä missä ennen saattoi heilua herra huoleton vaikka humalapäissään tukku rahaa kädessä keskellä pahinta rosvoghettoa, on tilalla nyt kotona lukittujen muurien suojassa ladattu ase kädessä olevan kommando, kuin kolmatta maailmansotaa odottaen.
Lataa ja varmista
Voisi olettaa, että harjaantuminen, treenaaminen ja kyynistyminen olisivat tehneet tehtävänsä vain positiivisessa valossa, mutta kas kummaa, joskus asia menee suorastaan ylilyönnin puolelle. On vaikea ottaa rennosti, kun odottaa lopun tulevan kulman takaa. Ja ennen kuin joku luulee, että ajan tässä takaa vain yhtä tiettyä kuviota tahi asiaa, niin valitettavasti ei, kyse on lopulta osa suurempaa toimintamallia.
Todellisuutta on joskus vaikea hyväksyä todeksi ilman absoluuttisia faktoja. Joskus ainoa rauhoittava tekijä löytyy niinkin kylmistä tekijöistä kuin luvuista. Numerot neutraaleina arvoinaan ovat monesti omiaan mittaamaan asioiden ja tapahtuminen luonnetta. Olipa kyse sitten tilipussista, seurustelusuhteenn tilasta, fyysisestä treenaamisesta tai melkeinpä mistä vaan vähemmän abstraktista asiasta, luvut puhuvat omaa – ja joskus karua – kieltään.
Luvuista on siis myös lohduttajaksi, miksei myös jossain määrin vainoharhan tai epäilysten tappajaksi. Kun logiikka ja tunteet pettävät, kyyninen numeroihin tuijottelu pelastaa. 666.
on April 15th, 2010 at 10:22
Ehkä tämä vainoharhaisuus tai miltä se sinusta sitten todellisuudessa tuntuukin, on vain vanhenemista ja luonteen muuntumista? Toisaalta vaikka itse tunnen oloni mukavammaksi, kun menevyyteni ja sosiaalisuuteni on näiden kymmenen vuoden aikana hiipunut, on mukavampaa toimia, kun riskit vähenevät tiedon ja hankitun elämänkokemuksen myötä. Toisaalta tunnen olleeni silti aina liian realistinen luonne ympärillä oleviin ihmisiin nähden. Tästä aiheutuu lievää pelkoa siitä, että olen entistä tylsempi uusien ihmisten seurassa. Se ei ole mukavaa, jos omaa jo entisestään luotaantyöntävän persoonallisuuden. Tämä seikka taas ohjaa tekemään kaavoihin kangistuneita valintoja yhä useammin, mikä ei ole aina hyvästä – yksilöstä riippuen tietysti. Olkoon tämä juttu sitten alitajunnasta kumpuavaa puhdasta pelkoa tai aikaisempien pelkojen varaan rakennettu toimintamalli, sen kanssa on helpompi pärjätä, jos on sen jollakin tavalla kyennyt itselleen järkeilemään.
on April 17th, 2010 at 13:00
Kiitos kommentista. En usko sinänsä tosin luonteen muuttumiseen, mutta vanheneminen kokemuksien kera tietysti muuttaa käytösmalleja. Siitähän tässäkin on kyse.
Mutta kuten sanoit, ne käytösmallit saattavat ohtaa siihen, että sitä tuntee olevansa tylsempää seuraa ja mitä lie. Minusta taas tuntuu, että teen helpommin varaslähtöjä ja nopeita tulkintoja kuin ennen. Ehkä olen väärässä. Omia reaktioita ei ole aina helppoa sisältä päin nähdä oikein, mutta valitettavasti monesti sitä on oman elämänsä ainoa tulkki.
on April 26th, 2010 at 22:38
[...] Vainoharha [...]