Krapula ei sinänsä vituta, mutta harvoinpa juonkaan niin holtittomasti, että varsinainen krapula pääsisi yllättämään. Sanoisin, että juominen on kyllä menettänyt viehätystään, joten sitä tulee tehtyä vain harvoin. Kaipa tässä, kuten monessa muussakin asiassa, on kyse monien asioiden summasta. Liikunta, todellakin, on yksi osasyy juopottelun vähenemiseen.

Nautin enemmänkin muutaman oluen yms. tuomasta rentoudesta tai ihan vain joidenkin juomien hyvästä mausta, en niinkään itse humalasta. Ja kaipa tuo kasvanut kamppailulajimentaliteetti on ollut omiaan vaikuttamaan taustalla. En osaa sanoa.

Tuohon jälkimmäiseen on vastattava, että löysin tiettyjä negatiivisia piirteitä itsestäni, joita ei yleensä ilmene kuin humalassa ja silloinkin vain ulkoisten syiden siivittämänä. Eli saatan esim. olla tunteellisempi ja vähemmän rationaalinen kuin selvinpäin, mikä taas voi esiintyä vaikka typeränä humalaisena angstaamisena. En ole niinkään aggressiivinen humalassa, mutta tuota välinpitämättömyyttä voi joskus myös ilmetä. Se ei ehkä niin haittaa, mutta tuollainen typerä angstailu, joskus jopa kiukuttelu, voi olla sellaista mikä ärsyttää itseäänkin, viimeistään jälkikäteen.

Kuten sanottua, kaikkea saa kysyä. Mikään ei kai ole liian henkilökohtaista. Lupaan kyllä vastata vaikka olisi kuinka henkilökohtainen kysymys.

Samaan syssyyn voisin udella myös tästä: “Löysin humalaisesta käytöksestäni myös tuttuja piirteitä, joita en ollut pitkään aikaan kokenut.”

Eli onko tämä myös vaikuttanut osaltaan alkoholin käytön vähenemiseen, ts. ovatko nämä humalan pintaan nostamat piirteet negatiivisia, kuten esimerkiksi väärin suunnattu aggressio, välinpitämättömyys, jokin muu? Kyselen ehkäpä aika henkilökohtaisia, mutta toisaalta, aika avoimesti tänne tapaat kaikenlaista joka tapauksessa kirjoitella.