Itsetutkiskelua blogin silmin
Ξ March 13th, 2010 | → 2 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Olen viime aikoina käynyt läpi blogiani, teksti tekstiltä, alusta päin kronologisesti edennennä kohti nykypäivää. Tarkoituksenani on ollut lisätä myös vanhoihin postauksiin tag-merkinnät, kategorisoida postit oikein nykyisten luokitusten mukaisesti sekä samalla korjata kirjoitusvirheet ja linkit ajan tasalle. Siinä samassa on tullut tehtyä luonnollisesti pientä tarkastelua omiin teksteihin, menneiden kuukausien tuntemuksiin ja ajatuksiin.
Aloitin blogini pitämisen reilu kaksi vuotta sitten, tarkemmin ottaen helmikuussa 2008. Siitä eteenpäin tekstini ovatkin olleet kaikenlaista vuoristorataa. Milloin on kiroiltu kiireestä ja kirjoittamisen unohtamisesta tai muusta sellaisesta, milloin taas tuotettu tajunnanvirtaa humalaisista öistä ja yhden yön seikkailuista.
Tunnetasolla suurimpia juttuja kävin läpi kesällä ja syksyllä 2008, jolloin tuli koettua edellinen suuri, ja ehkä samalla elämäni suurin, parisuhdekriisi (ainakin noin tunnetasolla mitattuna). Sitä sitten voivottelin, pyörittelin ja yritin ymmärtää myös blogissani runsain sanankääntein. Sen myötä, näin jälkikäteen havainnoiden, alkoi myös pohdiskelevampi kirjoitustyyli blogissani. Aloin kirjoittaa ylös huomioita elämästäni, muista ihmisistä ja käsitellä ärtymykseni kohteita avoimemmin.
En enää vain kirjoitellut arkipäiväistä diipadaapaa ja kirjoitustahti oli saavuttanut jonkinlaisen rytmin, mutta samalla huomasin kirjoitusteni muuttuneen vakavampisävyisiksi. Ei enää “hauskoja” tai viihdyttämiseen pyrkiviä turinointeja viikonloppuiltojen ja -öiden rintamalta, vaan kitkerää, katkeraa ja joskus jopa suoranaisesti pettynyttä, kyynistä ja vihaista purkausta elämän epäkohdista. Samalla myös tuntuu, että kirjoitusvärini muuttui harmaammaksi. Kielikuvat saivat väistyä ja värikäs, mausteinen kirjoitustyyli muuttui funktionaalisemmaksi, ehkä samalla jopa ymmärrettävämmäksi. En tietysti tiedä näkevätkö muut asiaa näin, siis te ulkopuoliset lukijat, mutta omakohtaisesti tuntuu hassulta, miten kehitys ja muutos tapahtuu hyvin lyhyessäkin ajassa.
Toisaalta vuosi 2008 tuntui kirjoitusten valossakin hyvin moniulotteiselta vuodelta. Kävin läpi niin erilaisia asioita, laidasta laitaan, etten edes muistanut tuon vuoden spektriä ennen kuin luin läpi tekstejäni ja koin osittain tuon vuoden tunteet läpi uudestaan, toki sen jälkeen kuluneiden vuosien ja kuukauksien myötä suodatettuina.
Viimeksi kävin moisen historiallisen tunteiden ravistelun läpi reilut kolme vuotta sitten, kun muutuin nykyiseen asuntooni. Silloin kaivoni, edellisessä asunnossani, kaikki vanhat kirjeet, postikortit ja muut vastaavat esiin, jopa vanhan, armeijanaikaisen päiväkirjani esiin, ja luin läpi tekstejäni. En kirjaimellisesti pystynyt käymään kaikkea yhdessä päivässä läpi, koska koin sellaisia tunteiden tuulia ja ravistuksia, että tuntui kuin olisin ollut jonkin päihteen vaikutuksen alaisena. Löytyi vanhoja valokuvia, jotka herättivät muistoja, mutta ennen kaikkea kaikenlaiset kirjeet ja kortit herättivät muistoja. Huomasin saaneeni paljon postia ihmisiltä, joita en enää edes muista keitä he olivat. Silti siellä on ollut lirkuttelua ja ihastumista, iloa ja riemua menoista ja tapahtumista, aivan eri tavalla kuin nykyään. Nykypäivän “Serpent” ei tunnu lainkaan samalta ihmiseltä, mutta nuo muistot ovat silti minun.
Tuon muuton myötä kuitenkin heitin kaikki nuo postit roskiin, kylmästi ja välittämättä. En ole niitä sen koommin kaivannut, vaikkei niissä mitään negatiivista ollutkaan. Elämä kuitenkin vie eteenpäin ja menneisyyteen on turha takertua. Sen huomasi jo ihan blogiteksteistänikin. Mutta hauska on silti joskus palata menneisiin tunteisiin ja tuulettaa ullakkoa, katsoa mitä sieltä löytyy ja haistella niitä vanhoja tuntemuksia menneiltä ajoilta.
Tag-projekti on vielä kesken, joskin pian vuosi 2008 on niin sanotusti pulkassa. Sen jälkeen alkaakin pian puoliväli häämöttää, joskin vuoden 2009 tekstejä taitaa olla reilusti edeltäjäänsä enemmän. Toivottavasti tuon myötä myös blogi saa parempaa ilmettä ja joku löytää vanhemmistakin teksteistä jotain ajateltavaa ja/tai kommentoitavaa.
on March 13th, 2010 at 22:58
Ihminen on elämänsä summa. En olisi varmaan nykyistä minääni kymmenen vuotta sitten tunnistanut joltain osin. Elämä muokkaa asenteita, arvoja, sydäntä ja ajatuksia. Välillä kaipaa hetkellisesti nuoruuttaan, mutta toisaalta nykyään on onnellisempi kuin silloin. Tietää, mitä tahtoo ja on saanut toteuttaa unelmiaan. Löytänyt tiensä, joka ei välttämättä ole se helpoin, mutta se joka tuntuu omalta. Itse luovuin jossain vaiheessa lähes kaikesta menneisyydestä muistuttavasta materiasta. Se on hyvä keino alleviivata päätös uudesta alusta, jossa menneisyyden ei anna sanella nykyisyyttä ja rajata sitä, mitä tulevaisuus voi tarjota.
on March 14th, 2010 at 21:51
Näinhän se on. Materiasta, etenkin ns. kuolleesta sellaisesta, on aina hyvä päästä eroon.
Materialismi on muutenkin henkisesti hyvin köyhä tapa. Toki käytännön esineet yms. ovat oma lukunsa, mutta materiasta luopuminen on vapauttavaa.
Minä en ole vieläkään ihan varma mitä tahdon, mutta tiedän hyvin mitä EN tahdo. En myöskään oleta, että valitsemani polku olisi lopullinen, mutta näillä mennään ja nautin siitä mitä nyt on. Näillä mennään.