Satunnainen humala
Ξ March 9th, 2010 | → 2 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Satunnainen humala sai ajatukset heräämään elosta ja uudelleenkäynnistymisestä. Ehkä sana “satunnainen” ei ole aivan oikea kuvaamaan tuota humalatilaa, sillä olihan kyseessä varsin suunniteltu elokuva- ja saunailta, mutta varsinaiseen humaltumiseen päätyminen oli sinänsä ennalta suunnittelematonta. Vahinkoa tai ei, siitä juontunut krapulatila sai jälleen kerran raottamaan silmiä elämästä, hieman toisesta kuvakulmasta kuin mitä olen tottunut viime kuukausina tekemään.
Toisinaan täytyy vajota varjoihin, jotta todella ymmärtää miltä valo näyttää. Krapulasta selviytyminen on kuin paluu elävien kirjoihin pitkän ja pimeän talven jälkeen. Kuin keväinen ylösnousemus. Ahdistus, väsymys ja toimimaton olotila eivät ole tavallista minua, mutta toisaalta löysin humalaisesta käytöksestäni myös tuttuja piirteitä, joita en ollut pitkään aikaan kokenut. Jotain se on sekin. Inspiraatio myrkytystilasta.
Ryyppäämisen ja juopottelun ääreltä kirjoittaminen ei tuntuisi oudolta ja edes innostavalta, ellei se olisi lopulta niin harvinaista kuin mitä nykyiseltään on. En edes muistanut millaista on maata päänsärkyisenä, hieman krapulaisena ja kokea kokonainen uupunut sunnuntai lähinnä sohvalla röhnöttäen ja pizzaa ravinnoksi leffojen ääressä nauttien.
En voi sanoa, että tilaa oli ikävä tai että haluaisin kokea saman uudestaan lähitulevaisuudessa, mutta näin tilasta selvinneenä on toisaalta hauska miten tunne veresti muistoja aiemmin dekadentimmästä elämästä. On vaikea kokea alkoholin ja dokailun kutsua, kun kyseinen touhu ei vain nykyään puhuttele samalla tavalla kuin ennen. Liikunta, muiden touhujen ohessa, on tehnyt työnsä ja ehkä jollain tavalla koen asian niin, että aikansa kutakin. Hyvä niin.