Liian hyvä elämä?
Ξ March 4th, 2010 | → 0 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Tämänkertainen tajunnanvirtani lähti liikkeelle käymästäni keskustelusta omasta elämästä, elämänlaadusta, käytetystä ajasta ja muista vastaavista asioista. Siis varsin arkisista aiheista siitä mitä elämä sisältää, mihin elämässään panostaa ja niin edelleen. Sammutettuani koneen ja ollessani menossa nukkumaan, jäin miettimään onko minulla “liian” hyvä elämä. Voiko sellaista ollakaan kuin “liian hyvä elämä?”
Ajatus rakentui niistä pienistä asioista, joihin havahduin miettiessäni tekemisiäni, harrastuksiani ja muita tapojani käyttää aikaa. Kuinka nautin kuntoilusta sen eri muodoissa ja kuinka toisaalta tasapainotan tuota rentoutumalla tv-sarjojen, elokuvien ja pelien parissa. Kuinka puran luovaa energiaani kirjoittamiseen sen monissa muodoissa ja toisaalta kuinka saan mahdollisuuden yhä uudelleen ja uudelleen kuunnella entuudestaan kuulematonta musiikkia ja löytää uusia bändejä.
Kuinka saan uusia pelejä työni puolesta, joiden kaikkien pelaamiseen ei aikani riitä, ja kuinka kuitenkin ehdin sosialisoida niin oikeassa elämässä kuin myös virtuaalisesti sosiaalisten medioiden ja pikaviestimien kautta. Ja ylipäätään miten ehdin tekemään näitä kaikkia toisiinsa hyvin sovitettuna. Viimeisenä, jos ei todellakaan vähäisempänä, kuinka pidän siinä sivussa vielä itseni osana tyytyväistä parisuhdetta.
En todellakaan tahdo valittaa, mutta oikeastaan hämmästelen välillä itseänikin. Tunnun elävän välillä melkoista excel-eloa ja vielä nauttivani siitä. Silti minusta tuntuu, että ainoa mitä minulta puuttuu on enemmän vapaa-aikaa tai vaihtoehtoisesti rahaa. Nuo kaksi viimeiseksi mainittua asiaa, kun kulkevat enemmän tai vähemmän käsi kädessä. Jos minulla olisi rahaa, olisi minulla enemmän vapaa-aikaakin. Ajatusleikki toimii myös toiseen suuntaan.
Todellinen syy kirjoittamiseeni on kuitenkin siinä, että kokonaisvaltainen tyytyväisyys tappaa helposti luovuuden – ainakin minun kohdallani. Kun ei ole mistä valittaa, mitä kirota ja mistä kiukutella tai vuodattaa, jää helposti asioista kirjoittamatta. Ei sillä, etteikö maailmassa jo tarpeeksi olisi tyytymättömyyttä ja nurinaa, mutten oikeasti tiedä kuka haluaa lukea positiivissävyistä hehkutusta ja ilon tulitusta. Enkä todellakaan tiedä mitä siitä oikeasti edes sanoisi. Paitsi tämän jo kirjoitetun tekstin.
Jos jotain, olen tyytyväinen siitä, että kerrankin tajuan olevani ihanteellisessa tilassa. En varsinaisesti kaipaa mitään enempää (paitsi sitä vapaa-aikaa, eikä raha tai toisenlainen työkään minua haittaisi…) ja olen iloinen siitä, että tajuan sen. Minulla menee oikeasti hyvin ja tajuan sen vihdoin ennen kuin vasta siinä vaiheessa, kun jotain olen taas menettänyt.
Asian ironia piilee siinä, että tavallaan kaipaan myös tuota aikaa, jolloin on jotain tavoiteltavaa. Jotain, johon pyrkiä. Ei sillä, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella, mutta stagnaatio ei ole hyvästä. Ehkä tyydyn nyt nauttimaan tästä ajasta ja tavoittelemaan niitä pienempiä asioita, kuten pelaamaan uusia pelejä, matkustamaan ulkomaille ja tavoittelemaan uusia liikuntasaavutuksia valitsemallani saralla.