Neljä vaihetta
Ξ January 31st, 2010 | → 2 Comments | ∇ Elo |
Sain tähän tekstiin idean alunperin jo joskus viime keväänä, mutta syystä tai toisesta aihe on jäänyt roikkumaan. Yleensä tietysti syynä on ollut se, että mielessä on ollut ajankohtaisempia aiheita tai sitten en ole mukamas vain ehtinyt kirjoittamaan. Se selityksistä. Aihe on aina yhtä ajankohtainen ja sen verran universaali, etten koe ajalla olevan suurtakaan merkitystä tällaisen ajatusrömpsyn suhten.
Hyvät, pahat ja rum… neutraalit.
Seuraava ajatuskuvioni perustuu ennen kaikkea itseanalysointiin ja havaintoihin omasta itsestä. Meissä kaikissa on erilaisia piirteitä, niin huonoja, hyviä kuin objektiivisesti ajatellen täysin neutraaleitakin. Huonoja piirteitä yleisesti ottaen ovat esimerkiksi epärehellisyys ja äärimmäinen itsekeskeisyys. Hyviä puolia taas vaikkapa hyvä huumorintaju ja vähemmän yllättävästi rehellisyys.
Neutraalit asiat ovat astetta hankalampi luokitella. Suorapuheisuus kun voi aiheuttaa sekä hyviä, että huonoja tuntemuksia, eli näin ollen edustaa sekä hyvää tai huonoa piirrettä. Tällaiset itse luokittelen kuitenkin neutraaleiksi piirteiksi, vaikka esimerkiksi juuri kyseisen piirteen hyväksi ihmisessä laskenkin. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sanoa, vaikka rehellisesti sitä mieltä olisikin ja monesti parhaat puolet ihmisestä tulevatkin esiin siten, että ihminen yhdistää hyviä ja huonoja puolia toisiinsa onnistuneella tavalla.
Huomioita itsestä
Aivan kuten muista ihmisistä, löydän itsestäni paljon piirteitä, joista en pidä tai ainakaan välitä. Ominaisuuksia, joiden haluaisin joko puuttuvan tai ainakin olevan toisin. En ole kuitenkaan sen täydellisempi tai parempi ihminen kuin muutkaan, eikä ihminen suoranaisesti luonteelleen mitään voi. Tavoilleen ja käytöksilleen kylläkin, ja niihin oikeastaan seuraava tämä kirjoitukseni liittyykin.
En lähde erittelemään millaisista piirteistä itsessäni en pidä, sillä olen huonoin mahdollinen olento oman itseni ulkopuoliseen tarkasteluun ja objektiiviseen havainnointiin. Osa piirteistä olisi varmasti sellaisia neutraaleja, jotka pois riisumalla tekisivät minusta varmasti myös tylsemmän ja vähemmän persoonallisen tapauksen.
Olipa piirre sitten millainen tahansa, sen kanssa käydään läpi kärjistäen neljä vaihetta, ja näkemykseni mukaan seuraavassa järjestyksessä:
- havainnointi
- hyväksyminen
- ymmärrys
- hyödyntäminen
Havainnointi
Ennen kuin mitään ominaisuutta, piirrettä tai taipumusta voidaan mitenkään käyttää, se täytyy luonnollisesti huomata eli havainnoida. Jos esimerkiksi yksilöllä on taipumus patologiseen valehteluun, tai vaikkapa minun tapauksessani runsaaseen puhumiseen, on tärkeintä luonnollisesti huomata tuo piirre. Huomaaminen vo itulla niin muiden ihmisten kautta kuin itsestäänkin. Yleensä kuitenkin ympäristö on paras mahdollinen peili omasta toiminnasta. Huomaat kyllä, ennen pitkää, jos sinussa on joku piirre, mistä muut eivät pidä. Kun tämä taipumus on havainnoitu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen: hyväksymiseen.
Hyväksyminen
Vaiheista hyväksyminen on kenties koko paletin vaikein, tai ainakin negatiivisten piirteiden kohdalla. Kun itsestä löytää piirteitä, joita on vaikea niellä, niiden mieltäminen osaksi itseä voi viedä aikansa. Ei liene tavatonta, jos ensin näitä piirteitä pyritään kieltämään tai toivotaan näitä pois katoaviksi, aivan kuin luonne voisi muuttua, etenkään yhdessä yössä.
Kun todisteet puhuvat päivänselvää kieltään, on parasta vain hyväksyä totuus ja oppia elämään sen kanssa. Hyvissä ja neutraaleissa piirteissä asia on yksinkertaisempi. Negatiivisten asioiden suhteen pitää vain niellä pala kurkussa ja mennä eteenpäin. Seuraavana vaiheena onkin ymmärrys.
Ymmärrys
Vaiheena ymmärrys tuntuu ehkä hieman oudolta omassa lokerossaan, mutta olen eriyttänyt sen muista kohdista siksi, että piirteiden esiintyminen ja toimintamekaniikka ovat kuitenkin oma lukunsa – etenkin sellaisten piirteiden kohdalla, joita itsestään ei entuudestaan edes tiennyt, tai varsinkaan ymmärtänyt.
Kun on havainnoitu itsessä jokin itselle uusi ominaisuus tai piirre, ja sitten hyväksytty se, on tärkeää ymmärtää miten tämä tulee esiin ja miten se käytännössä vaikuttaa. Jos vaikkapa olet huomannut olevasi krooninen liioittelija, on hyvä ymmärtää millaisissa tilanteissa se tulee esiin, millaisia reaktioita se herättää muissa ja mitkä ovat sen seuraukset. Ärsyttääkö se ihmisiä? Huvittaako se heitä? Vai onko tuon tavan tai piirteen saama vastaanotto neutraalia?
Mitä paremmin ymmärtää omia luonteenpiirteitään ja käytöstään, sitä lähempänä ollaan paketin viimeistä vaihetta: hyödyntämistä.
Hyödyntäminen
Omalla tavallaan kokonaisuuden vähäpätöisin vaihe on piirteen tai ominaisuuden hyödyntäminen, mutta yhtä kaikki olennainen osa kehittymistä. Hyödyntämisellä voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa niin hyvän ominaisuuden käyttöönpanoa kuin myös ikävästä tavasta tai piirteestä eroon pääsemistä, tai ainakin lieventämistä.
Edellistä liioitteluesimerkkiä jatkaen. Jos tunnistat itsessäsi omasta mielestä ikävän tavan kertoa kalajuttuja ja värittää näitä tolkuttomasti, voi viedä ensin aikaa hyväksyä moinen ominaisuus, vaikka siitä sinulle mainittaisiinkin. Kun ymmärrysvaihe on käyty läpi, voi pohtia miten tätä piirrettä voisi itsestään hioa pois. Tai vaihtoehtoisesti: miten tehdä siitä hauska ja humoristinen piirre. Jos sinussa on tarinankertojan vikaa, kalajuttumaisessa stoorinveistelyssä ei ole mitään negatiivista.
Vastaavasti, positiivisen piirteen kohdalla voisi miettiä miten hyödyntää ominaisuutta tai taipumusta työ- tai harraste-elämässä, tai edes sosiaalisissa kuvioissa. Ymmärrys omista lahjakkuuksista ja sitä kautta edistyminen omien piirteiden hyödyntämiseen voi olla pitkällä aikajänteellä melkoinen voimavara.
Loppukaneetti
En väitä, että lopulta ymmärtäisin mitään ihmisten psykologiasta tai käytöksestä – saati mistään muustakaan sen suuremmin. En ole käynyt alan kouluja tai lukenut kirjoja, mutta ehkä kuvittelen jotain oppineeni omasta itsestäni.
Meissä jokaisessa, väitän, on ominaisuuksia, piirteitä ja taipumuksia, hyvässä ja huonossa, joita emme ole tunnistaneet, tai joiden kohdalla elämme kielteisyydessä tai vailla ymmärrystä. Tai ehkä jopa ymmärrämme, mutta emme osaa hyödyntää näitä rakentavasti tai omaa kehitystämme mukaillen.
Tutkikaa itseänne ja ympäröivää maailmaa. Kuka tietää mitä kaikkea löydämme. Henkilökohtaisella tasolla toivon joskus löytäväni itsestäni sen paremman ihmisen, joskaan hyvästä ihmisestä en sitten sanoisi omakohtaisesti rahtuakaan.