Kitinää aikasyöverin reunalta
Ξ January 26th, 2010 | → 0 Comments | ∇ Elo, Vuodatus |
On suorastaan naurettavaa miten monesti olen samasta asiasta kirjoittanut ja miten vähän olen asialle voinut tai halunnut tehdä. Kyse on tietysti aikavarkaasta, jonka sallin käydä kylässä ryöstelemässä minuutteja ja tunteja, milloin mistäkin kohtaa, milloin milläkin tavoin. Siispä kirjoittelu on jäänyt taas odottamaan parempaa aikaa. Aikaa, jota ei milloinkaan tunnu olevan.
Asiaan ei auta tekemisen lisääntyminen, ja vieläpä mielekkään sellaisen. En aikuisten oikeasti tarvitsisi yhtään harrastusta lisää, enkä mitään muutakaan sellaista, johon aikaa voisin tuhlata, mutta nämähän ovat tietysti monesti kaikkea muuta kuin järjenasioita. Mies tekee mitä miehen täytyy tehdä.
Jos uusi aloittamani kamppailulajiperuskurssi viekin vain muutaman hassun tunnin viikossa, oman aikasyöverinsä luo sosialisoituminen, eikä vähimmässä määrin “se toinen puolisko”. Tuntuu julmalta edes ajatella, että yksin aikaa olisi enemmän. Haluan aikaa, mutta millä hinnalla?
Tietyllä tavalla olenkin onnellinen kuin NFL eli tuttavallisemmin jenkkifutis saavuttaa kauden päätöksensä puolentoista viikon päästä. On enää vain kolme ottelua katsottavana, joista kaksi on jo esitetty ja jäljelle jäävistä esittämättä on vain itse päätösottelu eli Super Bowl. Tuosta ainoasta penkkiurheiluharrastuksestani irtoaa heti useampikin tunti viikossa, jonka voin käyttää niin elokuviin, pelaamiseen tai kirjoittamiseen. Liikuntaa, kun en näillä nykytuntimäärillä tohdi enää lisätä; hyvä, kun pysyn nytkin riittävän energisenä tähän kaikkeen mikä kiinnostaa ja motivoi.
Toivon uskottavuuteni nimissä, että tämä on viimeinen kitinä aiheesta pitkään aikaan. En sano “ikinä”, sillä siihen en usko itsekään. En yksinkertaisesti koe, että minulla on niin suurta paloa tai palavaa tarvetta kirjoittaa, että sen edestä saisivat muut ajankäyttökeinot väistyä. Prioriteetit kunniaan, sillä kuten muistan aivan liian usein muitakin ihmisiä muistuttaa aikaporun yllättäessä: aika on vain järjestelykysymys.