Vuosikymmenen taitteessa
Ξ January 7th, 2010 | → 0 Comments | ∇ Elo |
Vuosi 2009 tuli päätökseensä ja samalla kääntyi sivu uudelle vuosikymmenelle. On taas aika katsoa hieman taaksepäin ja tarkastella viime vuotta, ja miksei samalla kulunutta vuosikymmentäkin.
Alunperin aikomukseni oli kirjoittaa heti vuodentaitteen tietämillä, oikeastaan jo hieman ennen sitä. Kasaantuneet pyhät ja erinäiset menot kuitenkin veivät huomion muualle ja päivät lipuivat ohi kuin purjelaivat. Tätä kirjoittaessa uutta vuosikymmentä on eletty jo viikon päivät ja tarkkanäköisimmät ovat ehtineet huomautella siitä, kuinka me 70-luvulla syntyneet olemme ehtineet elää jo viidellä eri vuosikymmenellä. Harmi vain, että seksin osuus on osunut vain kolmelle moiselle.
Mitä tapahtui?
Erään sanonnan mukaan miehet vanhenevat kuin viini ja naiset väljähtävät kuin olut. En tohdi ottaa kantaa jälkimmäiseen, mutta jollain tapaa koen omakohtaista leimaantumista ensimmäiseen väittämään. En siksi, ettäkö eläisin itsepetoksessa tai josko kuvittelisin itsestäni liikoja, vaan koska yleinen elämänlaatu on parantunut viime vuosina tasaisesti. Toki matkalle on mahtunut myös alamäkiä, mutta monessa mielessä meno on ollut parempaan suuntaan.
Fyysisesti voin paremmin kuin koskaan ja kaipa kuvittelen voivani sanoa samaa myös henkisestä puolesta. Takana ovat tunteettoman vuoden kylmät ja apaattiset hetket, niin ikään myös ilosta pettymykseksi kääntyneiden ihmissuhdekuvioiden haavaumat ja ylipäätään koen viisastuneeni hieman vahingoista ja oppineeni paljon uutta, enemmän tai vähemmän hyödyllistä.
Viime vuosi noin isolla skaalalla katsottuna ei ollut erityisen merkittävä henkilökohtaisella tasolla, mutta vuoteen mahtui paljon mukavia kokemuksia ja hetkiä. Tein ehkä elämäni mukavimman ulkomaanmatkan Yhdysvaltoihin, kävin kokemassa parit kotimaan festivaalit ja tulipa sitä käytyä Berliinissäkin viikon verran kaveriporukalla.
Niin ikään viime vuoteen mahtuu treenitäytteinen vuosi, treffailua vaihtelevalla tasolla ja päätyminen stalker-ahdistelijan uhriksi. Vietettyä tuli useita mukavia hetkiä pelaamisen ja elokuvien parissa, mutta ennen kaikkea musiikin saralla vuosi oli ehkä paras ikinä mitä muistan. Enkä tohdi viimeisen kahden kuukauden elosta varsinkaan valittaa, sillä vihdoin, pitkästä aikaa, tuntuu kuin palaset loksahtelisivat kohdalleen toivotulla tavalla.
Kaikkiaan katsottuna takana on siis varsin hyvä vuosi, jos ei peräti erinomainen.
Mutta mitä oikeasti tapahtui?
Henkilökohtaisen elämän ulkopuolella muistikuvat viime vuoden kulminaatiopisteistä tuntuvat jääneen lähinnä maailmanlaajuiseen taloudelliseen taantumaan, ilmastonmuutoskeuhkoamiseen sekä tietysti iki-ihanaan sikainfluenssavouhotukseen.
Näistä voittajaksi taisi nousta ilmastonmuutos, sillä siinä missä possunuhapelot ja -huhut ovat jo hiljalleen kaikonneet ja taantumastakin vaiettu lähinnä kuoliaaksi, on globaali lämpiäminen ynnä muut siihen liittyvät mediahössötykset nousseet samalle tasolle kuin aiempina vuosina ollut vaahtoaminen massatuhoaseista ja siihen liittyvistä poliittisista kuvioista.
Mikä pahinta, näitä kaikkia on käytetty milloin kenenkin keppihevosena, milloin minkäkin asian vuoksi ja mitä erilaisine perusteluineen. On vaikea ottaa mitään todesta, kun kaikki tuntuvat olevan vain poliittisia pelimerkkejä ja tavallinen kansalainen vain hämmentyy ja häkeltyy erilaisten plakaattien, mainospuheiden ja milloin minkäkinlaisten varoitusten edessä.
Myönnän, etten pidä politiikasta ja pyrinkin keskittymään pienempiin arkisiin asioihin ihan suosiolla. Paljon kuitenkin maailmalla ilmeisesti tapahtui, vaikka niiden vaikutukset omaan elämään tuntuvat, etenkin näin jälkikäteen katsoen, hyvin vähäisiltä.
Mitä seuraavaksi?
Kunpa tietäisin. Uusi vuosikymmen on askel eteenpäin, mutta vuosikymmenen tai edes vuoden sijaan olen pakotettu elämänasenteeni vankina, tai palvelijana, näkemään asiat päivä kerrallaan, korkeintaan viikkoja eteenpäin asioita miettien. Kuukausien suunnitelmat tuntuvat turhilta, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, ja jos jotain olen oppinut, niin sen, että mikä vaan voi muuttua minä hetkenä hyvänsä. Oli kyse sitten työtilanteesta, parisuhteesta, omasta elämästä tai terveydestä.
Ehkä puin vielä paremmalla ajalla koko vuosikymmentä ja ihmettelen miten tähän ollaan tultu ja käyn laajemmin elonkaartani läpi, mutta toisaalta voin vain kysyä itseltäni: ketä oikeasti kiinnostaa? Varmaa on, että suunta on vain eteenpäin ja elämästään on syytä tehdä elämisen arvoista. Aivan tarpeeksi moni tekijä on ehtinyt tämän jo opettaa – ja se on hyvä myös ymmärtää enne kuin on liian myöhäistä. Omasta katkeruudesta kun kärsii eniten vain itse.