Vuosikymmenen viimeinen
Ξ December 23rd, 2009 | → 1 Comments | ∇ Elo |
Päivälleen vuosi sitten kirjoitin vuoden synkimmästä päivästä. Kun luin tekstini uudestaan, tuntui siltä, ettei juuri mikään ole muuttunut. Toisaalta, onneksi on. Edessä tuntuisi olevan ensimmäinen joulu ties kuinka moneen vuoteen, jota en vietä kotona yksin. Miten oudolta tuo ajatus tuntuukin.
Olen laiska, tai oikeammin haluton, viettämään joulua sukulaisissa. Käyn toki yleensä vanhempieni luona kylässä kääntymässä, ehkä syömässä ja saunomassa, mutta en malta jäädä yöksi. Kotona ja kaupungilla olisi aina liikaa houkutuksia, jotta haluaisin jäädä. Vihaan paikallaan oloa useimmiten muutenkin.
Merkeistä päätellen tästä joulusta tulee myös ensimmäinen baariton sellainen. Treenaaminen on aiheuttanut eräänlaisen muutoksen, mutta kyse ei ole vain siitä. Yksin ollessaan seinät kaatuvat helpommin päälle, mutta jos joulua ei vietäkään yksin, tuleeko kotona yksiön seinät kaatava ahdistus lainkaan? Pienestä ovat asiat kiinni.
Huojentavaa joulun pyhissä on tietysti pidempi viikonloppu ja jo sitä edeltävä hiljainen kausi töissä. Kun kuukausiin voi ensimmäistä kertaa ottaa hyvin rauhallisesti, siitä on otettava ilo irti – joulu kun noin muuten on allekirjoittaneelle jotakuinkin hyvin turha juhla. Ainakin tässä vaiheessa elämää.
Toivon, että kaikki sujuu mielihalujeni mukaan, mutta kun niin sanottua joulumieltä ei ole, mitä odottaa? Varautuako pettymyksiin vai tyytyäkö siihen mitä vapaapäivät mukanaan tuovat? Nauttiako synkästä hiljaisuudesta, jota vuodenaika edustaa vai ottaa kaikki irti lumisesta kylmyydestä kuin viimeistä päivää eläen?
En tiedä. Tuntuu, etten tiedä yhtään mitään. Syön, treenaan, katson toivottavasti jokusen elokuvan ja nautin vapaa-ajasta. Mitäpä sitä ihminen muuta.