Facebook – eli lyhyt kurkistus virtuaalisiin välirikkoihin
Ξ November 19th, 2009 | → 6 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Ei käy kieltäminen, etteikö Facebook olisi muuttanut monien elämää viime vuosien aikana. Ja jos ei nyt varsinaisesti kokonaisvaltaisesti elämää, niin tapaa nähdä ja hallita ihmissuhteita, kontakteja ja ylläpitää kommunikaatiota. Näin ainakin omalta osaltani parin viime vuoden ajalta. Eikä tätä pidä suinkaan ottaa kritiikkinä, valituksena tai niuhotuksena. Päin vastoin, minulle kyseinen sivusto on ollut hyvin hyödyllinen “työkalu” ja ajanvieteväline, mutta ennen kaikkea hyvä kommunikaatiotapa moniin ystäviin, kavereihin ja tuttuihini.
Tällä kertaa kurkistankin yhteen tämän vinkeän sivuston mukana tulleeseen lieveilmiöön. Tekisi mieli sanoa hauskaan sellaiseen, mutta oikeampi sanavalinta lienee kuitenkin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
Tutut kuviot
Ironista kyllä, kirjoitin aiheeseen liittyen – hieman naiiviuttani ja paremmin tietämättä, jo aiemmin – aiheessa Mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta. Silloinen mielessä siinnyt esimerkki oli luonteeltaan sellainen, minkä yksioikoisesti niputin mustasukkaisuuteen liittyväksi, kuten ilmeisesti oikein olikin, mutta en osannut nähdä asiaa niinkään Facebook-ilmiönä.
Koska samantapainen kuvio sattui jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, ymmärsin asiassa eräänlaisen kaavan. Kyse on paitsi epävarmuudesta, luottamuspulasta, mustasukkaisuudesta tai näiden erilaisista yhdistelmistä, myös modernista ilmiöstä, josta Facebook on tehnyt varsin näkyvän. Kutsuisin tätä asiaa Facebook-välirikoksi.
Ehkä ironisempaa on kuitenkin se, että näin jälkikäteen katseltuna olen tehnyt hieman samantapaisia ratkaisuja itse, joskin syyt ovat olleet täysin erilaiset ja näinpä en valitettavasti kelpaa itselleni oikeaksi esimerkiksi tämänkertaisessa pohdinnassani.
Julkinen välirikko
Mitä siis oikeastaan tarkoitan tällä ns. Facebook-välirikolla? Selvennetäänpä, rautalankamaisesti. Kyseessä on kaverisuhteen “purkaminen” siten, että kaksi toisensa tuntevaa ihmistä eivät ole enää ns. kavereita Facebookissa. Toisin sanoen, jompikumpi puoliskoista heivaa kohteen pois kaverilistaltaan, jonka jälkeen nämä tapaukset tietysti lakkaavat näkemästä toisensa kaverilistoillaan. “Mitä sitten?“, voisi kysyä.
Vastauksena irvistää julkinen ironia. Siinä missä kaverin poistaminen ei näy kohteelle, saati ulkopuolisille, on se hyvä puoli, ettei tästä välirikosta tehdä suurta numeroa. Kukaan ei heti näe, että on tullut yksipuolisesti erotetuksi kaverisuhteesta. Tai ehkä näkee kaverimäärästään, vaan ei sitä – ainakaan helpolla – kuka tämä erottaja on. Tähän asian hienovaraisuus sitten jääkin.
Kun jossain vaiheessa muut huomaavat, että kaksi ennen “toisensa tuntevaa” ystävää eivät enää olekaan FB-kavereita keskenään, syntyy helposti pohdintoja, jopa juoruja. Nämä taas saattavat johtaa tapahtumiin, joita sivusin edellisessä tekstissäni. Muut alkavat mahdollisesti ihmetellä, jopa ennen välirikon kohdetta, mitä on tapahtunut. Ehkä kukaan ei huomaa, joka kertoo omaa karua kieltään sekin.
Vaan kun irtisanottu kaveri jossain vaiheessa vihdoin huomaa kuka hänet on heivannut pois listoiltaan, alkaa ihmetys ja syiden kaivelu. “Miksi? Koska?”
Välinpitämättömämpi ihminen viis veisaa moiselle ja tarjoaa asialle korkeintaan keskisormea. Vaan jos oletetaan, että lähtökohtaisesti kaverilistan kaverit ovat niitä – niin, todellakin – kavereita, niin herää kysymys miksi kaveri heivaa kaverinsa pois – ja vielä ilman selittelyä, selvää syytä ja niin edelleen.
Syitä ja syyttelyitä
Syitä voi olla toki monia, ja toivon mukaan syyttelyihin asti ei tarvitse kenenkään kaivautua. Tässä vaiheessa käytän kuitenkin tilaisuuden hyväkseni ja käytän omakohtaista kokemusta esimerkkinäni. Jo parisen kertaa on käynyt niin, että minut on niin sanotusti heivattu pois listalta, kun tuttuni/kaverini/ystäväni on päätynyt uuteen parisuhteeseen.
Ei siinä mitään vikaa, että tulee heivatuksi, mutta se herättää ihmetystä: koetaanko minut uhaksi tuoreelle suhteelle? Jos vastaus on positiivinen, ihmettelen miksi. Jos puolestaan negatiivinen, vielä vähemmän ymmärrän miksi pariutunut kaverini kokisi tarpeelliseksi katkaista välit kavereihinsa vain koska seurustelee. Eikö etenkin suhteen alussa juuri pitäisi olla luottamus kunnossa ja kaiken parisuhteessa, ah, niin ihanaa? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Kokevatko ihmiset kaveripiirinsä siinä kohtaa turhaksi taakaksi kun uusi kultamussukka ilmestyy kainaloon paijattavaksi?
Mitä jos…
Pyöritellessäni asian synnyttämää kuviota päässäni. Eikö samalla logiikalla voisi heivata kaikki vastakkaisen sukupuolen kaverit pois listalta, etenkin jos päätyy parisuhteeseen, sillä nehän ovat kaikki potentiaalisia panoja, säätöjä, viettelijöitä ja niin edelleen? Homoseksuaalisuuteen taipuvaiset soveltakoot esimerkkiä käänteisesti, biseksuaaleilla lienee varmuuden vuoksi parempi deletoida kaikki kaverit, ettei vain ikäviä viettelyksiä nouse esille.
Kun sitten vihdoin parisuhde on ankkuroitu hyvään satamaan lienee aika kerätä ystävät ja kaverit takaisin, vaikka nöyrästi anelemalla. Tietysti siihen ei anna ylpeys periksi kuin pakon edessä, eli parisuhdekriisin edessä, tai – luoja paratkoon – eron tapahtuessa. Ei muuta kuin lakki käteen ja kerjäämään aiemmin heivatut ystävät, kaverit ja tutut – ehkä sukulaisetkin – takaisin, kun ne eivät enää ole uhkakuva. Ja sitten kierros alusta…
Tai sitten ihmiset vain voisivat (yrittää) ymmärtää, että meillä jokaisella on historiamme, säätöineen ystävineen kaikkineen ja osittain heidän ansiostaan (tai takiaan) olemme siinä autuaassa tilassa missä ikinä olemmekin.