Vuoden paras viikonloppu?
Ξ October 28th, 2009 | → 5 Comments | ∇ Elo |
Näin jälkiviisaana lähes naurattaa viimeisin kirjoitukseni tasan viikko sitten. Ei siksi, etteikö tuolloin koettu tunnetaso olisi ollut täysin vilpitöntä ja rehellistä ulosantia, vaan pikemminkin se, miten nopeisiin muutoksiin elämä halutessaan pystyy. Nyt oloni on jotakuinkin – pienestä flunssasta huolimatta – paras aikoihin ja se ei ole aivan vähän se. Siitäkin huolimatta, että yleensäkin aina allekirjoittaneella menee hyvin.
Kuten sanonta käy, mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Näin kävi myös tällä kertaa, tosin aivan puun takaa ja täysin vastoin odotuksia. Tässä pitäisi oikeastaan mennä ajassa taaksepäin noin parin viikon taakse, jolloin eräs ihmissuhdeasia näytti menevän parempaan suuntaan. Miellyttävää tunnetta kestikin tovin, kunnes viikkoa myöhemmin tilanne räjähti kuin finni naamalle. Mikä hätkähdyttävintä, asia ei jotenkaan aiheuttanut suurempaa reaktiota. Ei, vaikka yllätys tuli täysin kulman takaa ja odottamattomasti.
Toisaalta tuo yllätys oli vapauttava ja avasi maailmassa lisää mahdollisuuksia. Satuin nimittäin juuri tuona kyseisenä viikonloppuna olemaan nautiskelemassa Helsingin kulttuuririkkaasta tarjonnasta ja katsomassa kaksipäiväistä keikkatapahtumaa, johon kuului myös lukemattomien – kirjaimellisesti kymmenien – ystävien ja tuttujen tapaamista, tatuoinnin ottamista (jonka kohdalla niin sanotusti vihdoin neitsyys katosi) sekä jotain vallan odottamatonta.
Kun viikonloppu jo kaikkine bändeineen, kavereineen ja musteen ottamiseen oli muutenkin varsin täyteläistä koettavaa, oli todellinen yllättäjä päätyä treffeille sunnuntai-iltana kruunaamaan koko tapahtumaketju. Mitä voin sanoa… Olo on jotenkin epätodellisen hyvä. Ei missään nimessä minkään yksittäisen asian takia, vaan kokonaisuutena. Tuntuisi hieman liioitellulta kutsua kyseistä viikonloppua vuoden parhaaksi, kun miettii vuoden aikana tehtyjä reissuja Yhdysvaltoihin ja Saksaan, kotimaan festareista puhumattakaan, mutta en toisaalta muista koska olisin näin elähdyttävää elämysmatkailua kokenut. En ainakaan Suomessa pitkään aikaan.
Lisää ilonaiheita olen saavuttanut treenaamisesta, jossa tulokset ovat nytkähtäneet eteenpäin ja sen myötä olen saavuttanut myös nykyisen ohjelmani viimeisen treeniviikon, tarkemmin ottaen oikeastaan viimeisen treenipäivän – kunhan orastava lenssu antaa sen suorittaa pois alta myöhemmin tällä viikolla. Uudet tavoitteet kiikarissa ja sitäkin mukavammat ihmissuhdetuntemukset rinnassa suuntaan katseeni edellisvuosia parempaan loppuvuoteen. Mitä kaikkea tämä vuosi vielä tuokaan mukanaan. En malta edes odottaa.