Siperian pikakurssi
Ξ October 9th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Ajatuksia menetyksistä ja luopumisista
Tämänkertainen teksti on jo joitain kuukausia aiemmin pohjustettua, mutta syystä tai toisesta jäänyt kirjoittamatta, kuten pari muutakin päässäni muhivaa ideaa. Koska juuri nyt ei ole ajankohtaisesti puitavaa asiaa, tai ne, jotka ovat, ovat aivan liian keskeneräisiä, pyrin mieluummin jäsentämään ideoitani hieman enemmän ajattomalla tekstillä ja aiheella.
Tekstillä on hienoinen, etäinen yhtymäkohta aiemmin kirjoittamaani tekstiin kuolemasta ja elämästä, muttei varsinaisesti liity vain siihen. Enemmänkin ideat ovat syntyneet vuosien varrella siitä miten erilaiset menetykset, henkinen pahoinvointi ja asioista luopuminen ovat olleet opettavia, karaisevia hetkiä ja tekoja.
Mitä vanhemmaksi on elänyt, sitä kyynisemmäksi on ehtinyt, mutten kutsuisi itseäni kuitenkaan pessimistiksi. Ainakaan siinä mielessä, että koen olevani optimistinen ja positiivinen, näkemällä huonoissakin asioissa joitain hyvää. Mieluummin etsinkin asioista hyviä kuin huonoja puolia, joskin hyvän kyynikon täytyy muistaa olla valppaana myös huonojen asioiden varalta.
Kyynistymiseen sen sijaan liittyy läjä negatiivisia kokemuksia, jotka ovat toimineet eräänlaisena oppituntina elämän erilaisista reaaliteeteistä. Olen valinnut nyt neljä erilaista oppituntia, joista voisi tiivistää pikakurssin elämän rämeikköihin tai toisin sanoen Siperia opettaa -kurssin vain neljällä eri kokemuksella.
Mainio Merriam Webster -nettisanakirja määrittää termin crash course määritelmäksi, vapaasti suomennettuna, “pikaisen ja intensiivisen kurssin opinnoissa; mutta myös kokemuksen, joka muistuttaa moista kurssia“. Niinpä olen nimennyt oman neljän kohdan esimerkkini Siperian pikakurssiksi erästä suosikkisanontaan mukaillakseni.
Nämä neljä eri kohtaa eivät ole missään nimessä tietyssä järjestyksessä esimerkiksi vavisuttavuutensa puolesta, tai sen mukaan missä iässä nämä on todennäköistä taikka mahdollista kokea. Järjestystä olennaisempaa onkin näiden sisältämä ja tarjoama kokemus.
Krapula.
Kukapa meistä ei olisi joskus kokenut kunnollista krapulaa, jota myös alkoholimyrkytykseksi kutsutaan? Helppo vastaus on tietysti absolutistit, nuoret lapset ja muut sellaiset, jotka tuskin edes tätä blogia lukevat. Itsestäänselvyydet pois jättäen: vain harva. Enkä tarkoita sellaista enemmän tai vähemmän säännöllistä viikonloppuhulluttelun ja -hulinan aiheuttamaan päänsärkyä, väsymystä ja himoa rasvaiseen roskaruokaan. Tarkoitan sitä ensimmäistä pahinta kuolemankrapulaa, jolloin ensin pelkää kuolevansa ja hieman myöhemmin jotakuinkin toivoo kuolevansa, jotta paha olo menisi pois.
Se on olo, jota ei halua visiitille toistamiseen. Olo, jolloin kaikki oksettaa, liikkua ei voi, ruoka ei pysy sisällä, kädet tärisevät ja hikoilu sekä paleleminen vuorottelevat ovat ehdottomasti kokemus, joka pitää vähintään kerran elämässään kokea. Vain tällaisen kokemuksen jälkeen osaa arvostaa alkoholin (tai muun päihteen) mahtia yli ihmiskehon ja etenkin tästä toipumisen jälkeen osaa arvostaa normaalia, tervettä ja palautunutta olotilaa. Krapula on ehdottomasti kaikessa fyysisessä inhottavuudessaan tila, jonka jokaisen Siperia-kurssin kävijän pitää kokea.
Potkut
Moni meistä, joskaan onneksi ehkei suurin osa kuitenkaan, on saanut elämänsä aikana potkut. Mitä vanhemmaksi elää ja mitä useamman työpaikan käy läpi, sitä todennäköisemmäksi potkujen saaminen tulee. Toisille arpa ei osu kohdalle koskaan, ja ehkä hyvä niin, mutta monen kohdalla tuollainen tilanne on paha tikki. Sitä pahempi, luonnollisestikin, mitä hankalammassa vaiheessa muuta elämää se kohdalle osuu.
Potkut voivat kuitenkin olla myös vapauttava tila. Omalla kohdalla on käynyt suhteellisen harmittomia potkuja, vaikka toki ne taloudellisen tilanteen rampauttavat enemmän tai vähemmän, etenkin tilanteissa, joissa uutta työpaikkaa ei löydy suojaverkoksi. Omaksi onnekseni voin mainita hyvän sopeutumiskyvyn, mikä pätee hyvin myös rahallisessa tilanteessa. Mutta entäpä jos olisi potkujen kohdalla ollut asuntolainaa? Tai vaimo(ke) lapsineen?
Potkut töistä ovat vieneet ihmisiä pahimmillaan ennenaikaiseen hautaan, sillä yhteiskunnallinen paine, kunnia ja ylpeys, ynnä muut tekijät yhdessä voivat murtaa heikomman ihmisen kuin kuoriaisen jalan alla. Parhaimmillaan se kuitenkin opettaa juuri sitä mitä tämänkaltaiset kokemukset aina: mitään asioita ei tässä elämässä voi pitää itsestäänselvyytenä. Allekirjoittaneen kohdalla se on opettanut myös sitä miten paljon paremmin tukiverkot voisi rakentaa. Jälleen kerran: Siperia opettaa.
Kuolema
Tyypillisenä esimerkkinä lemmikkieläimen kuolema, miksei myös tärkeän sukulaisen tai ystävän kuolema. Lemmikkien kuolema(t) kuitenkin tulee vastaan muita todennäköisemmin, tapauskohtaisesti totta kai. Tässä osoitteessa ollaan nähty molempia, joskaan oikeasti tärkeitä sukulaisia en voi sanoa menettäneeni (jopa isovanhemmat ovat kohdallani liian “etäisiä” laskeakseni heitä tärkeiksi). En ihan läheisimpiä kavereitakaan, mutta kuitenkin.
Menetettyjen lemmikkien kohdalla, niin omien kuin perheenkin aikaisia, on vuodatettu kyyneltä auliisti. Siitäkin huolimatta, etten pidä kuolemaa kamalana kohtalona tai pelättävänä asiana, vaan välttämättömänä päätepisteenä. Mutta itsekkyys ja menetyksen tunne saavat karummankin kaverin tuntemaan pakahduksen sydämessään, kun menetys osuu kohdalle. Se jonkin tärkeä on poissa, ja pysyvästi.
Lemmikkien kuolema on kuitenkin hyvä harjoituskokemus pahempien menetysten varalle. Se, että jo nuorena kokee jonkin elämänsä pääteasemalle saapuneen elikon kohdalla, että aika jättää, on vain hyvästä. Sitä kautta voi harjoituttaa itseään siihen, että jonain päivänä niistä omistakin vanhemmista, muista sukulaisista ja ystävistä joutuu irtautumaan. Silti, tuntemus nipistää varmasti, kun ensimmäistä kertaa kokee sen syvän menetyksen tunteen ja tajuaa, että se jokin tärkeä on poissa. Kuoleman hyväksyminen on kuitenkin tärkeä osa Siperia-kurssia.
Sydänsurut
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä löytyy listalta sydänsurujen välttämätön kokeminen. Välttämätön, sillä ilman näitä mikään Siperia-kurssi ei voisi olla riittävä, saati täydellinen. Todelliset sydänsurut ovat ehkä jopa listan vaikein purtava, se todellinen tulikoe, sillä kuten potkujenkin kohdalla, myös rakkaushuolet ovat ajaneet ihmisiä ennenaikaisiin kuolemiin, valitettavasti niin itsensä kuin muidenkin osalta.
Sydänsurujen takia on nähty enemmän draamaa ja tragediaa kuin kenties minkään muun asian takia maailmassa ikinä, pois lukien kenties vain suuret sodat (muista syistä kuin rakkauden takia) ja kulkutaudit. Sydänsuruista on myös kirjoitettu lukemattomia viisuja, runoja, kirjoja ja tehty niin elokuvia kuin muunkinlaisia teoksia. On uhrauduttu, todistettu ja mitä vielä. Rakkaus onkin tunteista selvästi voimakkain ja hallitsevin. Ironista, monesti rakkaus liittyy myös ihmisen kykyyn vihata toista ihmistä, miksei varmasti myös itseäänkin.
Rikottujen sydänten sekä torjutuksi tai jätetyksi tulemisen takia on murehdittu, itketty, valitettu ja kärsitty. Näiden kohtaaminen vähintään kerran elämässä on varmasti myös suurimmalle osalle tuttua kauraa, viimeistään täysi-iän saavutettua. Sitä ennen murehditut teinituntemukset kun eivät ole mitään siihen verrattuna kun aikuinen mies tai nainen vuodattaa tuskaansa. Eikä keskenkasvuinen ihminen voi muutenkaan ymmärtää sitä raastavaa tuskaa minkä sydänsurut voivat pahimmillaan aiheuttaa. Sitä voi hädin tuskin edes sanoin tai kuvin kuvailla.
Mutta yhtäältä, ja oikeastaan juurikin yllä mainituista syistä, sydänsurut kuuluvat Siperia-kurssin välttämättömään kokemuskirjoon. Ilman todellisia sydänsuruja, itkettyjä päiviä ja valvottuja öitä ei pikakurssi elämään ole riittävä.
Valmistuinko kurssilta?
Kun nämä tai vastaavat muut katkerat kokemukset on koettu ja puhki mietitty, on valmis ottamaan askeleen elämään. Nämä eivät suinkaan tee kenestäkään elämän diplomi-insinööriä tai onnellisen lifettämisen maisteria, mutta ne ovat kelpoja eväitä liikaa todellisuuspakoa tai tynnyrikasvatusta kokeneen ihmisen sielulle.
Kärsikää, vahvistukaa, sopeutukaa, voittakaa. Tai kuten vuoden mottoni tapasi sanoa: Adapt. Adjust. Conquer.
Kirjoitusmusiikina toimivat tällä kertaa Paradise Lost “Icon” & Paradise Lost “Draconian Times”.