Dualismin dilemman kauneus
Ξ October 3rd, 2009 | → 9 Comments | ∇ Elo, Vuodatus |
Kello puoli kolme yöllä ei ole paras aika kirjoittaa mitään, edes selvin päin, saati laskuhumalassa. En halunnut vastustaa kiusausta, ja kaiken typottamisen erheelläkin – aivopierujenkin – saatoin itseni koneelle. Dark ambient humisee, hapan rahka maistuu suussa ja nukkumaan pitäisi tähdätä, mutta vielä muutama sana.
Takana on mitä mukavin leffailta, jota perässä seurasi miellyttävä baari-ilta. Miksi minua siis ärsyttää? Ehkä juuri se, että mitä enemmän näen sitä mitä haluan, sitä enemmän minua ärsyttää mitä haluan. Alan olla jatkumattoman väsynyt flirttiin, ihmissuhdeleikkeihin ja kaikkeen muuhun jonninjoutavaan “asioiden esikäsittelyyn”, joka ei johda mihinkään. Haluan asioiden tapahtuvan. Tai kuten taannoin tulin päivittääkseni Facebook-profiilitekstiini: make things fucking happen.
Mitä sillä sitten tarkoitetaan? Sitä joko-tai-mentaliteettiä. Kyllä tai ei. Pimeys tai valo. Kylmä tai lämmin. Mukava tai ärsyttävä. Jin ja Jang.
Tunnen toisinaan tuhlaavani aikaani niin moneen turhaan asiaan. Asioihin, jotka ovat hetkessä mukavia, mutta jotka jälkikäteen tuntuvat tuhlaukselta. Toinen kutsuu tuota inhimilliseksi, toinen tyhmäksi. Mitä enemmän aikaani niihin käytän, sitä enemmän lyhytaikaista nautintoa. Mitä vähemmän niihin aikaani käytän, sitä enemmän ajan järkevää hyödyntämistä.
Välillä tuntuu, että mitä enemmän mietin ja kyseenalaistan, sitä vähemmän osaan elää ja sitä vähemmän ymmärrän. Toisaalta se, että ja jos etäännytän itseni asioiden vähäpätöisyyksistä ja näennäisistä tarpeista, voi ollakin lopulta, pitkässä juoksussa vain hyvä asia hedonistisen mieleni vastavoimille. Mene ja tiedä, minä en. Tajunnanvirta katki, käärme menee nukkumaan.