Kehässä juosten
Ξ September 20th, 2009 | → 4 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Viime aikoina on tullut yhä vahvemmin olo, että elämä toistaa itseään, ei vain päivä- tai viikkotasolla, vaan myös vuositasolla. Tuntuu, että kerron ja kirjoitan samoja tarinoita, teen samoja asioita ja samat tapahtumat myös toistuvat omien valintojeni ulkopuolella. “Running in circles” niin sanotusti.
Jollain tasolla tuntuu kuitenkin siltä, että tuossa maailman itsensä toistamisessa ja kehässä juoksentelussa on myös opettava pointtinsa. Ehkä tiettyjä asioita pitää toistaa kunnes niistä oppii jotain. Ehkä samaa kaavaa pitää tehdä kerta toisensa jälkeen, kunnes sokkelosta voi löytää ulos. En tiedä. En todellakaan ole varma enää mistään.
Sanotaan, että ihmiset, jotka eivät opi virheistään, päätyvät vain toistamaan niitä. Sanotaan myös, että jotka eivät tunne menneisyyttä, toistavat sitä uudestaan ja uudestaan. On helppo yhtyä kumpaankin näkemykseen kyseenalaistamatta. Vaan toisaalta muistuu myös sanonta, että kertaus on opintojen äiti. Sanotaan, että kerralla ei pitäisi lyödä hanskoja naulaan ja luovuttaa. Kumpaa mallia tässä pitäisi oikein noudattaa?
Helppona vastauksena tarjotaan tietysti tapauskohtaista suhtautumista. Mutta mikä määrittää mikä toimintamalli sopii mihinkin tilanteeseen? Milloin kuuluu toistaa ja uusia yritys lyöden vaikka päätä kiveen ja milloin kuuluu oppia kerrasta? No pain = no gain?
Minusta tuntuu, että mitä enemmän opin, sitä vähemmän tiedän. Sitä enemmän ainakin ymmärrän, että sitä vähemmän tässä tiedän mikä on oikea toimintamalli. Milloin seurataan tunnetta, milloin rationaalisuutta? Milloin luotetaan vaistoihin, milloin raakoihin faktoihin?
Milloin? Mitä? Miksi? Miten?
Liikaa kysymyksiä, liian vähän vastauksia.