Kapteeni Aikanatsin paluu (tai kuinka nujersin tuulimyllyt)
Ξ September 9th, 2009 | → 2 Comments | ∇ Elo |
Kuten taannoin ulisinkin, oli ajanhallinta vetämässä tätä elämängoljattia turpaan kuus-nolla kuin nakkikioskilla hormonihirviö pienempäänsä. Syypää löytyi (katsomattakin) peilistä ja ainoaksi ratkaisuksi löytyi säätää aikataulua uudelleen, toisin sanoen löysätä ja uudelleen järjestää. Pieni purema huuleen ja nöyrtyminen elämän faktoille (kuten 24 tunnin vuorokausille) auttoi näkemään ainoan olemassa olevan ratkaisun: vähennetään tekemistä ja priorisoidaan toisin, kunnes asiat ratkeaisivat.
Vaikka kyse on varsin pienistä jutuista ja teen nyt kärpäsestä härkästä, kirjoitan asiasta siksi, että tiedän tällaisten ongelmien olevan monille kaikkia muita kuin itsestäänselvyyksiä. Tiedän ihmisiä, joilla priorisointi tuottaa jos ei nyt jatkuvia vaikeuksia, niin ongelmia liian usein. Tiedän ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa “ei” vaikka pitäisi ja ihmisiä, jotka vetävät burnoutia tai muuta stressiä ajanhallinnan ongelmista tai mistä lie aikavarkaista. Näkymättömiä pirulaisia kun monesti ovat.
Nyt kun yksi luku-urakka on takana ja viikon loppuun mennessä toinenkin, on vapauttavaa tajuta, että ensi viikosta tulee rennompi. Voin myös jatkaa tauolle pistämääni kirjoitusprojektia ja toivon mukaan myös pelaamista. NFL-kauden alkamisen myötä jotain muutakin tulee aikatauluun, mutta sen ajan voi ottaa aina pois elokuvien katsomisesta.
Kun asiaa siis tarkemmin katsoo, huomaa helposti, että kyse on vapaaehtoisista puuhasteluista. Niiden takia ei kannata stressata. Vaikka onkin tärkeää tehdä mukavia asioita ja haluaa niitä hoitaa pois päiväjärjestyksistä (kirjat, leffat, pelit jne.), niin lopulta ne ovat vain ajantappajia muiden menojen välissä. Nyt kun liikuntakuviotkin ovat hieman poikkeustilassa (pienoista lepoa ja pidempää lenkkiä, toivon mukaan), niin tuntuu virkistävältä nähdä hieman erilainen viikko.
Mutta aikatauluongelman purkautumistakin miltei tärkeämpi seikka on osittaisen epätietoisuuden poistuminen ja sitä kautta ymmärtämisen lisääntyminen. Jos joku asia Don Quijoten elämässäni on tuulimylly, niin tietynlainen tietämättömyys – kyvyttömyys ymmärtää joitain asioita. Kun tieto löytyy, tuulimyllyt katoavat ja ratsumies voi jatkaa matkaansa. Tulee tunne kuin ongelmat olisivat vain illuusioita, jotka pienistäkin tiedonmurusista vain katoavat kuin tuhka tuuleen. Hyvä näin ja parempaa edessä odottaen.