Väsymys, krapula, tyhjyys
Ξ August 2nd, 2009 | → 2 Comments | ∇ Elo |
Tällä kertaa otsikko sanoo enemmän kuin itse teksti, sillä en jaksa kirjoittaa paljon, mutta jotain on pakko saada ulos koneistosta kuitenkin. Päädyin eilen, hieman tahattomasti, alkoholin pauloihin ihan siinä määrin, että lopputulokseksi tuli krapula. Jo toinen todellinen krapula parin viikon sisään. Huolestuttavaa: tämä kuulostaa pikemminkin viime vuodelta kuin tämän vuoden touhulta.
Syy on kuitenkin selvä, kun jotain sellaista tapahtui – mistä ehkä myöhemmin lisää – mikä sai aikaiseksi ahdistuksen, ärtymyksen tai niin sanotun nollaamisen halun, niin myös alkoholi alkoi virrata enemmän ja lopputuloksena olinkin menossa jatkoille aamuneljältä. Parasta tässä on kuitenkin se, etten tuntenut ketään jatkoporukan tyypeistä, en tiennyt edes minne olimme menossa, saati mitä perillä olisi.
Kimppataksi täynnä pääasiassa reilusti vanhempaa populaa paikallisesta klubista ja kohti jonnekin Turun lähiöitä ja lopputuloksena päätyminen juomaan viiniä ja juttelemaan filosofiaa aina aamun puoli kymmeneen asti. Sitten sijainnista hajuakaan olematta tallustelin isäukkoni siirtolapuutarhamökille nukkumaan, jossa isä onneksi oli paikalla harrasteidensa parissa.
Kun muutamaa tuntia myöhemmin heräsin sängyltä, olikin jo myöhäinen iltapäivä, ja kaiken lisäksi olo päänsärkyinen, väsynyt ja nuhjuinen. Kun kyydin saatuani pääsin kotiin, päätti myös krapula tehdä tuloaan. Hienoa. Kaiken lisäksi minun piti vielä nähdä Ruotsista asti saapunut nettituttavuuteeni illalla ravintolassa, joten lepoonkaan ei ollut aikaa.
Krapulaisena en saanut edes ruokaa alas, vaan jouduin taipumaan loiventaviin kuiviin siidereihin. Miten säälittävää. Nyt muutamaa tuntia myöhemmin olo on parempi, mutta väsymys valtava ja nälkäkin tuntuu aidolta. Miten voikin olla typerä ja vetämätön olo.
Kun päälle vielä summaa viikonlopun tapahtumat, on jokseenkin sellainen olo, että nyt vaaditaan itsensä rankaisemista ja kovaa sellaista. Nyt saa loppua rällästelyt, dokaamiset ja muut moiset turhuudet, ja aika nostaa itsensä takaisin rotiin loman hellästä hedonismikylvystä. Tällä hetkellä vihaan arkea, mutta huomenna jo luultavasti rakastan sitä.
Tervemenoa itse pilaamani viikonloppu, tervetuloa rutiinien täyttämä arki.