Berliini – 230709
Ξ July 31st, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo, Reissut |
Lomapäivistä viimeinen
Torstai, viimeinen varsinainen lomapäivä, oli säästetty Stasi-museon tsekkaamiseen, joka sijaitsee entisen Itä-Berliinin puolella. Aamupalat naamaan paikallisessa tavaratalossa ja hotellilta kamera ja muut kimpsut mukaan. Kartan ja iPhonen kanssa suunnistus oikeaan paikkaan oikeita metrolinjoja käyttäen ja ei kun matkaan.
Alt Tempelhofin asemalta nappasimme U6-metron, jolla matkasimme muutaman pysäkin Stadtmitten asemalle ja jossa vaihdoimme U5-linjaan. Sieltä kuuluisalle Alexanderplatzille ja vaihto U2-metroon. Vielä muutama pysäkki ja olimme vain korttelin päässä itse museon sijainnista. Ja tässä välissä on todettava, että metron käyttö on huomattavan yksinkertaista ja helppoa ihan perusenglannilla. Kartat ovat selkeitä ja pääosin käyttö maksaa 2,1 euroa / suunta 2 tunnin vaihto-oikeudella. Kätevää ja edullista.
Nelikko ja Stasi-museon etsintä
Itse perille museoon saapumista vain emme tienneet missä itse museo tarkalleen olisi, vaan kävelimme monta korttelia ensin turhaan – kiitos saksalaisen numerointilogiikan – ja vain tullaksemme takaisin kadun alkuun. Itse museo lopulta löytyi kadun alkupäästä avaralta sisäpihalta. Paikka muuten oli varsin hyvin piilossa ollakseen museo: mitään selkeitä kylttejä tai muuta opastusta ei paikkaan ollut paitsi paperikarttamme mainos. Nöyrästi maksoimme kuitenkin 4 euroa per nokka sisään ja toikkaroimme tutustumaan paikan antimiin.
Ja mikä pettymys museo olikaan! Monta kerrosta kuvia ja saksankielistä tekstiä Itä-Saksan, sosialismin ja Stasin ajoilta. Varmasti kovin kiinnostavaa jos politiikka ja historia kiinnostavat ja ennen kaikkea, jos saksankielisyys on hallussa. Muuten paikka oli paria kuriositeettia lukuun ottamatta niin sanotusti tyhjä arpa.
Pojat ostarilla
Pettyneinä pois ja makkarakioskin kautta takaisin metroon ja uudestaan Alexanderplatzille ihmettelemään siellä olevaa tornia, tuota Berliinin omaa Näsineulaa. 10 euron sisäänpääsymaksu ei kuitenkaan tässä vaiheessa reissua houkuttanut ketään, joten passasimme paikan ja etsimme läheisestä ostoskeskuksesta ruokapaikan, jossa lounastimme noin 7 euron burritoateriat. Vastaavia pikaruokapaikkoja oli muutenkin ostarilla samassa paikassa runsain määrin, joten ainakin ruokailumahdollisuudet olivat tuolla aukiolla hyvin hallussa.
Syömisen päätteeksi oli aika suunnistaa takaisin hotellille vielä voimassa olevilla metrolipuilla ja valmistautua viimeisen matkaillan lepoon. Levähdys puistolammen äärellä ja toviksi baariin. Viimeiset maltaiset Tempelhofissa suihin ja hotellille lepäilemään, allekirjoittanut parin oluen kanssa. Kuinka ollakaan, vielä ennen nukkumista porukkamme päätyi käymään kebabilla läheisessä, laadukkaaksi toteamassamme kebulassa. Näin possut täytettyinä poppoo marssi takaisin yömajaansa valmiina paluuseen.
Lopputuumintoja preesensissä
Tätä kirjoittaessa makaan sängyllä olutta välillä siemaillen ja mainiota Mass Effect -pelin soundtrackia kuunnellen. Tv:ssä pyörii äänettömällä jokin turha ohjelma välillä seksilinjoja mainostaen ja osittain kiitos noiden, seksikin käy pyörähtämässä päässä ajoittain.
Tavallaan kaipaan jo kotiin ja kuntoilemaan, sekä pelaamaan, kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan elokuvia että näkemään tietysti ihmisiä. Vaikka matkailu on hienoa, opettavaa ja avartavaa monessakin mielessä, se herättää nostalgian, todellisen koti-ikävän tunteen jossain kohtaa. Toisinaan aiemmin, joissain paikoissa myöhemmin.
Nyt takana on hyvä, vähemmän lompakkoystävällinen reissu, jonka jälkeen on hienoa palata kotiin ja tarttua kiinni arkeen. Ensi kerralla sitten reissataan taas jonnekin muualle.