Paluu lomille
Ξ July 15th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo, Reissut |
Kesäloman toinen vaihe on juuri alkanut, takana rentouttava viikonloppu kolmessa eri kaupungissa. Tätä kirjoittaessani vietän maanantai-iltaa poissa kotoani, vailla nettiyhteyttä ja jotakuinkin miltei ainoaa päivää ilman matkaamista, reissusta tokenemista tai mitään varsinaista tekemistä. Rentouttavaa ja palauttavaa. Tähän mennessä suunnilleen jokainen päiväni on koostunut joko matkustelusta ulkomailla, muissa kaupungeissa, kotimaisilla festareilla tai vähintään univajeista palautumista. Niinpä olikin oikeastaan vain luontevaa nukkua yli puolenpäivän ja vain ottaa iisisti, olla tekemättä mitään.
Tampereen heinäkuinen nettiporukan tapaaminen tuntui hieman kärsivän Suomen kesän sateisista keleistä. Toivottavasti nyt nuo monet kuumuuden ja auringonpaisteen vihaajat ovat tyytyväisiä, kun taivas on jakanut harmaata kalseuttaan, vesipisaroita unohtamatta. Jos jotain positiivista paisteen puutoksessa, niin päätyminen manselaiseen Semaforiin aiottua aikaisemassa vaiheessa. Kuin sattumalta päädyimme kyseiseen ravitsemusliikkeeseen ennen kymmentä ja vaivaista neljän euron pääsymaksua vastaan saimme rannekkeet, jotka sisälsivät paitsi ”ilmaiset” chilishotit sekä koko illan ajan puoli-ilmaiset drinkit – shotteja, olutta ja siideriä lukuun ottamatta. Mikäpä siinä, kyllä alle kolmen euron gin tonicit, 3,25 euroa kustantava kymmenvuotias Laphroaig-viski ja muut pilkkahintaiset juomat kelpaisivat – kuten myös kaveriporukkamme nauttimat pina coladat, dry martinit ja muut vastaavat, vähemmän yleiset drinkit.
Itse paikka, kiitos ilmeisesti halvan oluen ja muun sellaisen houkuttelemana, oli vetänyt itsensä täyteen nuorisoa laidasta laitaan, eikä vähiten paidat helposti päältä hävittävää pystytukkaista kaksilahkeista sekä tanssitankoa vasten hinkkaavaa hameväkeä. Toisin sanoen juuri sitä tyypillistä nuorisoa, jolle halpa viina ja sitä puhutteleva seura on kaikki kaikessa. Vaan mikäpä tässä sanoessa; samasta syystä taisi myös meidän seurueemme viihtyä kyseisessä ravintelissa.
Vaihtelu oli silti virkistävää, etenkin kun nuorempi väki tuppasi juomaan itsensä siihen kuntoon, että lattialle kaatuilu, vaatteiden spontaani vähentely ja muu sivistynyt toiminta oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Muita ihmisiä seuratessa ja tovereiden kanssa turistessa ilta kului varsin leppoisasti, etenkin niitä maukkaita mummodrinkkejä, siis gin toniceja, nauttiessa.
Kun viikonlopun kolmas pizza oli kietaistu ravitsemuslihaksiin, oli aika vaihtaa kaupunkia ja irroittautua lepuuttamaan niin päätä kuin kroppaakin. Sitähän tässä tarvitsi: lepoa ja rentoutumista, ainakin ennen seuraavaa ulkomaanreissua, loppuviikosta tapahtuvaa matkaa Saksaan kaveriporukan kanssa. Eikä pari päivää pois kotoa, vailla nettiä, kodin rutiineja ynnä muita sellaisia tee lainkaan pahaa, joskin hieman harmittaa, ettei arkinen treenailu onnistu yhtä hyvin ollessa poissa kotikaupungista.
En suoraan sanoen muista koska olisin ollut näin ”kiireinen” lomallani. Varovaisesti arvioiden kolme ja puoli viikkoa kokonaisesta neljästä viikosta on mennyt ja tulee menemään reissaten, ensin USAssa, jonkin verran kotimaassa eri kaupungeissa – festarit mukaan lukien – sekä lopussa vielä Berliinissä. Lompakko ja pankkitili itkevät, mutta mieli kiittää, eikä kropan mielipidettä edes kysytä. Onpahan sitten loppukesästä aika painia töitä salilla, kun on saanut hieman lisää massaa luiden ympärille.