Hengästyttävä heinäkuu
Ξ July 7th, 2009 | → 1 Comments | ∇ Elo |
Ah, mikä antoisa arki onkaan ottanut huomaansa ja tuonut tekemisen paljouden ja omanlaisensa kiireet takaisin elämääni. En valita, sillä kesä on ollut lämmin, puuhasteluntäytteinen ja ennen kaikkea nautinnollinen. Tuskan kiireiset festaritouhut lukuisten tuttujen näkemisen myötä ovat takana ja oma työsarkakin sen osalta tuli tehtyä paitsi tietysti paikan päällä, myös heti sen jälkeen. Sekin rasti on siis hoidettu omalta osaltani, mikä on aina huojentava tekijä tässä tekemisten sarjatulessa.
Salitreeni on sujunut myönteisesti ja kehityssuuntaisesti, mikä on tietysti tärkeää, mutta tärkeintä on tietysti se, että sille on löytynyt edelleen aikaa ja motivaatiota, mikä näin kesäkuumalla ei ole ollut aivan itsestäänselvyys. Kun toimistolla ensin paistuu kolmessakymmenessä celcius-asteessa, ei välttämättä ensimmäisenä ole lisähikoilu niin ikään hikisten ja raavaiden äijäin seurassa, vaikka tuuletus toki pelaakin työympäristöä paremmin. Vaan ei auta itku markkinoilla ja kärsimys on vaan tuntemus elossaolosta sekä paikkojen vahvistumisesta, joten valitukset sikseen. Pain is weakness leaving the body, kuten sanonta käy. Näistä sitten erikseen omassa tekstissään.
Elokuvia on tullut tölläiltyä normaalia enemmän, sillä havahduin tosiasiaan, ettei digiboksini kiintolevy tyhjenny itsekseen, eikä leffat tule katsotuksi omillaan. Miksi ylipäätään tallentaa niitä, jos ei meinaa katsoa? Eikä Viasatin tarjonta ole hupenemassa, joten niitä joko katsotaan, tai tallentamisen voi unohtaa. Naurettava arkinen dilemma. Koska kuitenkin haluan elokuvia katsoa, nautinhan hyvistä elokuvista kuitenkin kovasti, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin raivata aikataulusta niille aikaa ja tuijotella yksi kerrallaan. Jos mitään järisyttävän hyvää ei ole tullut nähtyä, niin mukavaa viihdettä kuitenkin, joka sinänsä taas stimuloi aivoja lisää ja palkitsee omanlaisillaan kokemuksilla tarinankerronnasta näyttelemiseen ja omalla tavallaan myös arvokkaalla symboliikalla. En pidä itseäni varsinaisena leffaharrastajana, mutta kummasti silti tällekin tulee aikaa uhrattua.
Näiden lisäksi olen saanut aikani hukattua niin tehokkaasti, että olen pelannut viimeksi joskus ennen reissuani, noin kuukausi sitten. Matkavalokuvien nettiin lataaminen on vienyt aikaa aiottua enemmän ja jo pelkästään siihen sain tuhlattua monitusta tuntia yhdessä musiikinkuuntelun kanssa. Lopulta sain lähemmäs 200 valokuvaa pelkästä USA:n-reissusta laitettua Facebook-sivustolleni, joka kai oli sekin jollain tavalla palkitsevaa. Varmaan ensimmäistä kertaa tuntui, että ottamillani kuvilla oli joku merkitys, funktio. Toivottavasti viihdyttivät edes joitain tuttujani, ja kommenteista päätellen ainakin pientä murto-osaa. Kuvista puheenollen onki todettava, etten aio niitä erikseen enää tänne laittaa. Ensinnäkin tämä blogi on siihen liian kankea ja toiseksi, olkoon tämä edes jollain tavalla anonyymi paikka, vaikka ilmeisen moni teistä lukijoista tämän apinan tunteekin. Olkoot niin. Tutut puolestaan löytävät kuvat naamakirjasta helposti, joten sinne vaan niitä tuijottelemaan, jos tili löytyy.
Kun vielä takana oli rentouttava viikonloppu poissa Turusta – sopivasti Ruisrockin aikaan, havahduin siihen, etten olekaan ehtinyt aikaa viettää kesällä kotona. Siis tarkoitan juurikin viikonloppuja, arkeahan toki on ehtinyt täällä istua riittämiin. Ensin pari viikonloppua Yhdysvalloissa, sitten juhannus Nummirockissa, päälle matka Tuskaan ja sitten taas reissussa. Eikä helpotusta ole lähitulevaisuudessakaan, kun taas pitää karata Tampereelle ja sitä seuraavana viikonloppuna pitäisikin olla jo Saksan maankamaralla, tarkemmin ottaen Berliinissä. Kun sieltä vihdoin kotiudutaan, on aika suunnata Poriin, Sonisphere-tapahtumaan katsomaan Metallicaa, Anthraxia ja kenties vähän muutakin. Vihdoin elokuussa olisi aikaa olla kotona. Se niistä jokirantakaljoittelusta kotikaupungissa ja niin edelleen.
Vaan mitäpä tässä valittamaan. Elämä on hienolla mallilla, vaikka rahaa tämä matkustelu ja reippailu imeekin kuin musta aukko konsanaan. Jos vihdoin ehtisin upottautua vielä pelaamisen maailmaan, alkaisi kaikki olla takaisin normaalisti ja raitellaan.
Nyt seuraavien kirjoitushommien pariin ja takaisin taas tänne tuoreemmilla ajatuksilla.