Serpent's Lair

070609 – Matka Bostoniin – päivä 3 osa II

Ξ June 8th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo, Reissut |

Live Laugh Love

Istun pienehkössä Hancock Tavernissa juomassa maukasta Hancock stout -olutta, joka on hieman kuin kevyempi versio Guinnessista. Luultavasti tämä onkin parasta olutta mitä olen näinä päivinä Jenkeissä juonut. Eikä hinta päätä huimaa: 3,75 noin 0,4 l tuopista tummaa olutta, siis alle 3 €. Baarina tämä paikka on varsin kotoinen perusbaari, jossa karkeasti ottaen puolet tilasta on varattu ruokailuille diner-tyylisine looseineen. Seinillä on reilu puoli tusinaa isoa littutelkkua, jotka kaikki näyttävät jotain urheilukanavaa. Yleisö koostuu pääasiassa 30-40 -vuotiaista miehistä, joista moni näyttää myös seuraavan tv:stä tulevaa koripalloa. Tunnelmallista.

Kentucky Fried Chicken

Nimi Hancock on täällä Quincyssä keskeinen, sillä se on täällä käytännössä kaupungin halki kulkeva pääkatu, jonka ympärille suuri osa liikkeistä ja musta palveluista keskittyy. Tämän paikallisen Hämeenkadun varrelta löytyy myös paikallinen KFC – tuo uppopaistetun kanapikaruoan mekka – jossa en ollut ikinä aiemmin syönyt. Tuo virhe piti tietysti korjata ja käydä ahmaisemassa jotain kanaisaa siellä. Tilaukseen tarttui jokin peruskanahampurilaisateria lohkoperunoilla ja reilun litran juomamukilla – ja juoda sai kuulemma niin paljon kuin halusi, kertoi myyjä – ja tämä kaikki 5,66 dollarin hintaan, siis alle 4 €. Onko ihme jos näillä ruoilla ja näillä hinnoilla joku lihoo? Etenkin kun moista helppoa ja supernopeaa pikaruokaa on vaikea vastustaa, sillä kaupasta ostettu terveellisempi perusruoka voi tulla helposti kalliimmaksi. Alan ymmärtää tätä kulttuuria paremmin koko ajan, ja samalla myös tavallani pitää tästä enemmän.

Muista (epä)pyhittää lepopäivä

Aamupäiväisen rantaloikoilun jälkeen en ole tehnyt tänään oikeastaan mitään ihmeellistä tai arjesta poikkeavaa, mutta se ei häiritse, sillä täällä arkistenkin askareiden – kuten pesulassa käyminen pyykkäämisen merkeissä ja paikallisessa Prismassa eli Targetissa vierailu – tuntuu näin ekaa kertaa tehtynä uudelta ja erilaiselta. Kaikki on niin erilaista, mutta niin samanlaista kuin Suomessa. Jopa tämä baarissa istuminen ja oluen ryystäminen tuntuu mukavalla tavalla kotoisalta, vaikka olenkin täysin tuntemattomassa ympäristössä ja tällä kertaa vielä liikkeellä yksin.

Cheapass shopping

Hintatasosta on vielä sanottava, että nykyisellä dollarin kurssilla moni asia on täällä tällä hetkellä kohtuullisen huokeaa. Esimerkiksi ostaessani tänään uusia nappikuulokkeita mp3-soittimeeni vertailin hintoja ja tarkastelin valikoimaa. Monet ovat selvästi kotimaisia hintoja nähden huokeammat ja sen päälle vielä valikoima on monesta parempi. Ei voi valittaa, tämä on monelle shoppaajalle varmasti aivan unelmallista.

IPA

Toisen oluen hakiessani – joka taisi olla Budweiserin American Alea – kysäisin tarjoilijattarelta tuon tumman stoutin salaisuutta, tarkemmin sanoen sen paikallisuutta, ja sain kuulla vastaukseksi Budweiserin. Olettamus siitä, että kaikki Bud olisi huonoa ja/tai vesimäistä olutta, lensi juuri ikkunasta ulos. On hienoa tulla todistetuksi vääräksi tällaisissa asioissa. Tuo tilaamani ale taitaa myöskin olla tyyliltään täällä paljon tarjolla olevaa Indian Pale Ale -tyyliä, joka on maultaan hieman kitkerämpää ja maukkaampaa kuin kotimainen lager ja väriltään tummempaa. Ja täytyy lisätä: parempaa ja maistuvampaa. Jenkkiolut sai tällä reissulla itselleen uuden fanin.

Tämän oluen myötä taitaa kirjoittaja hiipiä takaisin kämpille ja iskeä päänsä tyynyyn. On tämä vaan melkoinen paikka lomailla.

070606 – Matka Bostoniin – päivä 3

Ξ June 8th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo, Reissut |

On sunnuntai. Herään aurinkon lämpimään syleilyyn ikkunoiden läpi. Olo on levännyt, mutta silti väsyttäisi ja tekisi mieli kääntää kylkeä. Mutta eihän lomalla ole tarkoitus pelkästän nukkua, ainakaan lomareissulla ulkomailla, joten kampeaminen ylös ja suihkuun. Aamupalat naamariin ja blogipäivitykset työn alle. Tässähän alkaa päivät sujumaan jo rutiininomaisesti, eikä unirytmin muutoskaan tunnu missään.

Rannalle!

En ole kaksinen rantaihminen ja vielä huonompi auringonpalvoja, mutta tottahan tällaisella lomalla pitää biitsillä käydä, joten ei muuta kuin kevyemmät housut jalkaan, pyyhe ja lukemista mukaan, ja kaveriperheen kanssa rannalle ihmettelemään. Aurinko onkin tehnyt kahta edellistä päivää voimakkaammin taivaalle, porottaen suoraan ylhäältä alas käristämään kurjien ihmisten ihoa ja lähettäen melanooman ilosanomaa. Aurinkovoide suojakertoimella 50 onkin siis päivän sana – sikäli mikäli sitä ihosyöpää ja ravunpunaista ihoa ei oikeasti halua tuoda tuliaisiksi kotimaahan.

Kun aamupalan vaikutuskin on jo alkanut haihtua, on aika vetää päivän amerikkalainen rantalounas. Tällä kertaa menemme – ilmeisesti ruoastaan kuuluisaan – merenrantapikaruokalaan, jonka erikoisuutena ovatkin juurikin tuoreet hummeriruoat ja muut merisapuskajutut, kuten simpukka- ja kala-aiheiset vatsantäytteet. Itse valitsen turvallisen fish’n'chips-satsin vesipullolla. Fish’n'chips on siis täälläkin tuttavallisesti friteerattua kalaa – turskaa tai muuta sellaista – ja uppopaistettuja ranskalaisia pottuja. Otin salaatin kera, joka ei suinkaan keventänyt annosta, vaan rasvaisella olemuksellaan kasvatti annoksen kalorimäärä. Hyvä vaan, saapahan äijä massaansa kasvamaan. Annokselle juomineen hintaa n. 16 taalaa, eli euroissa jotain 11 euron tietämillä. Ei paha, paikan sijainnin huomioiden.

Ja kyllähän moisesta ökysetistä nälkä lähti, ainakin kun vetelin vielä päälle muutaman friteeratun simpukanvatsan(!). Täysin uusi, hieman kummallinen ruokaerikoisuus tämäkin. Maistuu muuten suhteellisen suolaiselle, ja noh, luonnollisesti simpukkamaiselle, mutta friteerattuna. Tuollaisen epäterveellisyyspommin jälkeen muuta jaksa tehdäkään kuin löhöillä ja ihmetellä aurinkoa pehmeän hiekan kera. Toki varpaat piti käydä meressä kastamassa, eikä se vesikään yhtään liian kylmältä tuntunut. Sinne olisi suorastaan pitänyt pulahtaa, jotta olisi sekin neitsyys mennyt.

Rannalla näkee muuten ihmisiä joka sorttimenttia. On obeesia ikäihmistä sähköisine kulkupeleineen ja on sporttista juoksijatyttöjä ja fitness-äijää. Mustaa, valkoista, aasialaista, nuorta, vanhaa, kaunista ja rumaa. Täältä kyllä löytyy, sen kun tulette hakemaan. Löytyy myös tatuoitua motoristiäijää ja floridalaistyylisiä jenkkivanhuksia valkoisine lenkkareineen ja 80-lukulaisine vaatteineen. Ehkä suoranainen alusvaate- ja bikinmalliedustus puuttuu, eikä babe-/könsikäskerroin vastaa ihan losangelesmaista mielikuvaa kauniista ja rohkeista ihmisistä, mutta muuten koko kirjo on jo tullut nähtyä hyvinkin pitkälle.

Pari tuntia käristystä kuitenkin riittää itse kullekin ja vetää mehut pihalle tehokkaammin kuin luulisi. Takaisin välillä kämpille lepäilemaään – ja samallahan ehtii nämä blogipäivitykset tehdä – ja myöhemmin taas kauppaan ja ulos, kuka tietää jos vielä lenkille tai baariin tästä ehtisi – YMCA kun on salinsa jo tältä päivältä sulkenut kello kuudelta. Hiton kristityt ja heidän pyhäpäivänsä. Over and out, minä lähden uudestaan ulos.