Lähtökuopissa
Ξ June 4th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo, Reissut |
Kello on puoli yksi torstaiyöllä ja istun koneella, vaikka pään pitäisi olla jo visusti tyynyssä ja kropan keräämässä lepoa tulevia koettelemuksia ja seikkailuja varten. Herätys on kolmen ja puolen tunnin päästä, bussi siitä tuntia myöhemmin. Helsiki-Vantaan lentoasemallakin pitäisi olla jo puoli kahdeksan tuntumassa.
Koko ilta on mennyt enemmän tai vähemmän viime hetken pakkailuja tehdessä, mp3-biisejä soittimeen ladatessa ja tv:stä niitä mukamas pakollisia ohjelmia katsoessa, ettei sitten olisi niin pirkaleesti tavaraa rästissä, kun saapuu takaisin kotiin lätäkön toiselta puolelta.
Edessä on tuo hehkuttamani Yhdysvaltojen-reissu, ja kuten todettua, ensimmäistä kertaa. En oikeastaan ole tässä kohtaa huolissani yöunista, sillä ehdinhän nukkua paitsi bussissa, myös lentokoneessa. Kiitos ties minkä, mutta nukun hyvin kulkuvälineissä, etenkin pitkän matkan sellaisissa, joten oletan saavani unta itse matkan päällä. Ja jos en, niin sitten se on voi voi, ihmettelen ja kiroan sitä sitten tuonnempana.
Matkakuume realisoituu kunnolla vasta, kun olen lentokentällä tai itse -koneessa. Viimeistään siinä vaiheessa tajuaa olevansa oikeasti menossa jonnekin kauemmas, eikä vain haaveile asiasta. Tässä reissussa on jotain erilaista kuin ennen. Ehkä se on tuo yksin matkustaminen, ehkä se on itse matkakohde – luultavasti molemmat.
En vielä tiedä mitä kaikkea tulen tekemään reissun päällä, mutta ilmeisesti ainakin syömään ja ihmettelemään turistina tapahtumia. Toivottavasti ehdin vähän lenkkeillä ja treenata, mutta en aio stressata niistäkään. Pääasia, että tunnen lomailevani. Olen myös pitkästä aikaa ottanut oikein kirjoja mukaan, joita toivon myös ehtiä lukevani siellä. Sitähän minulla pitäisi olla: aikaa.
Ilmeisesti pääsen netin ääreen enemmän tai vähemmän päivittäin, joten toivon voivani myös ylläpitää blogia elossa ja valottaa tänne matkakertomuksia Suuresta maailmasta. Kuvia laittanen Facebookin puolelle “sitten joskus”.
Nukkumatti kuitenkin kutsuu, joten adios!