Sunnuntaikohinaa reissun päältä
Ξ May 24th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo, Reissut |
Istun junassa matkalla kohti Turkua ja kirjoitan ensimmäistä blogitekstiäni uudesta puhelimestani, Nokian E75 -mallisen mininäppäimistön avulla. Tällä pienellä puuhastelulla lyön monta kärpästä kerralla: harjoittelen paitsi kirjoittamaan tällä pikkuruisella näppiksellä, tapan aikaa junassa ja saan purettua ajatuksia luontevasti.
Nappikuulokkeissa soi matkaan sopivasti rauhoittava Pink Floyd, ulkona paistaa aurinko ja oloni on miellyttävän kylläinen parin tunnin takaisesta burritolounaasta ja päälle nautitusta tervajäätelöstä. Kaiken tietysti kruunasi hyvien ysävien seura, jotka kuitenkin jäivät Helsinkiin. Nyt edessä on yksinäinen, mutta raukea matka kotiin ja valmistautuminen arkeen.
Omalla tavallaan nämä yksinäiset kotiinpaluut aiheuttavat meikässä lähes aina jonkinlaista haikeutta. En osaa edes varmuudella sanoa miksi, mutta uskoisin sillä olevan jotain tekemistä sen kanssa, että näissä reissuissa on oikeastaan aina kyse ystävien ja tuttujen näkemisestä ja jonkinlaisesta hauskanpidosta ja juhlimisesta.
Tällä kertaa olin juhlimassa erään kaverini syntymäpäiväjuhlia ja siinä sivussa ehdin viettää kaveripariskunnan luona saunailtaa viskinmaistelun merkeissä, sekä nähdä muita kavereita lounaan merkeissä. On hienoa saada kavereiltaan hienoa, ystävällistä ja äärivieraanvaraista kohtelua. Tunsin olevani enemmän kuin tervetullut. Tällaiset ressut jo itsessään ovat elämisen arvoisia, mutta aivan kuten kaikessa on aina jotain hyvää, niin on myös huonoa: kaikki hyvä loppuu aikanaan. Toisaalta taas odotan myös arjen mukunatuomaa treenaamista, etenkin näin lepoviikon jälkeen.
Vaan mitä jäi käteen itse viikonlopusta kokemustasolla? Lähinnä kai se kuinka mikään ei lopulta muutu mihinkään ja koirat eivät pääse eroon karvoistaan. Jälleen kerran olin yksien juhlien kiintiömäinen huonojen vitsein kertoja ja naurattaja, pelle. Toisaalta aivan yhtälailla ajauduin puhumaan elämänkatsomuksellisista ja pseudofilosofisista asioista myös, kuten helposti käy. Sama kaava toistuuu reissusta ja tapahtumasta toiseen.
Nyt silmäni alkavat painua kiinni ja teksti takkuilla. On aika ottaa lepoa, mieluiten koko matka Turkuun asti.