Aikataulunatsin epäonnistumiset
Ξ May 9th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo |
Olen elänyt viime aikoina niin hektistä elämää, että suorastaan pyörryttää, kun havahtuu tilaan, ettei ole mitenkään ehtinyt tehdä kaikkea sitä mitä on kuvitellut ehtivänsä tehdä. Olen varmaan joka päivä viimeisen viikon aikana miettinyt kuinka pitäisi kirjoittaa siitä ja tästä aiheesta blogiin, mutten muka kykene löytämään pientä vartin tai puolen tunnin rakoa sille ajatuksenjuoksutukselle, jonka pienimuotoinen asioista rustailu vaatisi.
Alunperin olin jo tuumimassa kirjoittaa muun muuassa uuden puhelimen hankinnasta, siihen liittyvistä hankaluuksista sekä tukusta enemmän tai vähemmän elämänkatsomuksellisia asioita, ihmissuhdekiemuroita, opportunismista ja muusta elämääni sivuttaneesta aiheesta, mutta tuntuu, että tunnit ja päivät valuvat sormien läpi sellaista vauhtia, että tiukempaakin Excel-pakkomielteistäkin heikottaa.
Paikoin päiväni ovat ahdettu niin minuuttiaikataululla – taas vaihteeksi – että saan kuulla jopa ystäviltäni kritiikkiä siitä miten älytöntä, raastavaa ja vammaista puuhaa tämä on. Olen joutunut aikatauluttamaan vapaa-aikani jopa huomattavasti tiukemmin kuin työpäiväni, aina tv-ohjelmia, juoksulenkkejä, syömistä ja treenaamista myöden. Tuntuu pakkomielteiseltä ja varmasti jonkin löysemmin ottavan mielestä sairaalta, mutta en valita. Tämä, yllättävää kyllä, sopii minulle myös rentouttavissa mielin, koska aina voin rikkoa etukäteen laadittua ohjelmaani ja tehdä spontaaneja touhuja, mutta etenkin tämä on palkitsevaa, koska tämä on tehokasta ja itsekuria harjoituttavaa.
Tätä kirjoittaessa nautin juuri puolen tunnin “tauosta” salitreenin jälkeen ja hetkeä ennen kuin pitäisi rynnätä bussiin matkustamaan työkaverien kanssa viettämään elokuvailtaa kera herkullisen ruoan, punaviinin, muutaman oluen ja saunan. Kahvit naamaan ja naamaan. Aikataulunatsi palaa paremmalla ajalla parempien juttujen ääreen.