Levyarvostelija parahtaa
Ξ April 24th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Musiikki |
Reilut viikko sitten avauduin muun muassa siitä kuinka huikeita määriä on viime aikoina tullut levyjä ja kuinka työllistävä harrastus levyjen arvostelupuuha on. Vaikka pino ei varsinaisesti ole näyttänyt pienenemisen merkkejä, olen tuuminut, että tasaisen reippaalla tahdillani saisin jonkinlaista tulosta aikaiseksi.
Kuten jouduin kuitenkin huomaamaan, edes reipas tahtini ei auta sitä vastaan, että levy-yhtiöt suoltavat toinen toistaan tärkeämpiä tai turhempia levyjä tasaista, mutta miltei kiihtyvältä tuntuvaa vauhtia. Vaikka viikonlopun aikana taisin saadakin kolmisen julkaisua arvosteltua, toi posti pelkästään loppuviikosta kolmisen pakettia levyjä ja saman verran maanantaina. Tosiasiassa aivan kaikkia ei minunkaan tarvitse tietysti arvostella ja osan voi silti delegoida eteenpäin, mutta silti määrä tuntuu huikealta.
Tapanani on useimmiten merkata pakettien kanteen päivämäärä, jolloin olen vastaanottanut paketin. Tämä siksi, että se on helppo tapa seurata koska olen oikeastaan levypaketin saanut ja näin ollen se on helppo tapa edes jollain tavalla seurata sitä, millainen viive levyn saapumisen ja sen arvostelemisen välillä on. Poikkeuksen tähän tekevät levyt, joiden julkaisuajankohta on vasta viikkojen, ehkä vasta kuukausien päästä: ne voi surutta siirtää myöhempään, sillä ne arvostelut eivät kuitenkaan olisi luettavissa kuin vasta lähempänä julkaisuajankohtaa.
Mielestäni kovasta tahdistani huolimatta levykasa tuntuu kasvavan, tai vähintäänkin pysyvän ennallaan. Mikä lie on keväässä, mutta uusia kiekkoja pukkaa lisää kovaa tahtia, koko ajan. Yksi syy promojen lisääntymiseen on tietysti se, että jollain tasolla sekä allekirjoittanut itse, että Imperiumi mediana on saanut lisää nimeä myös ulkomailla. Tämän ovat levyjulkaisijat(kin) noteeranneet ja näin ollen myös arvosteluun tulee enemmän levyjä, kun uudet julkaisijat, jakelijat ja bändit löytävät osoitteeni ja lähettävät tuotoksiaan kritiikin hampaisiin.
En ole päiväkausiin kuunnellut varsinaisia omia levyjäni, sillä olen ottanut taakan purkaakseni tosissani. Toki aina mahtuu päiviä, jolloin levyjen kuuntelu jää käytännössä minimiin, etenkin silloin, kun vietän aikaani jossain muualla kuin kotona. Joskus tosin jopa treenatessani kuuntelen arvostelulevyjä mp3-soittimeni kautta, mutta tämä käytäntö on poikkeuksellinen ja koskee käytännössä vain hyviä levyjä. Useampi kuuntelukerta on kuitenkin vain plussaa arvostelutyössä, vaikka vähempikin monessa kohtaa riittäisi. Sitä paitsi, eihän musiikkiin voi kuntoillessa niin hyvin keskittyä kuin kuulokkeet päässä töissä istuen tai kotona stereoiden kautta kuunnellen. Yksittäiset asiat kuitenkin saattavat jäädä mieleen erittäin hyvin.
Kun vielä parisen päivää sitten teki mieli parahtaa, että levymäärä paitsi kasvaa, niin myös suhteellisen alhainen taso vaivaa ja hyviä levyjä saa oikeasti kaivaa esiin kissojen ja koirien kanssa. Sitten päätoimittajalta tuli mailia ja linkki erään julkaisijan ipool-palveluun: siellä odotti minua varten Deströyer 666:n uusin levy “Defiance” mp3-muodossa. Bändi, jonka voin jollain tasolla laskea kuuluvaksi osaksi suosikkejani. Odottaisinko oikeasti kiltisti pari kuukautta, kunnes levy ilmestyisi vasta juhannuksen tietämillä vai lataisinko mp3-arvosteluversion ja saisin kuunnella levyä nyt, heti ja paljon? Lienee vastauksena selvä, että valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Eikä tarvinnut pettyä, muutaman kuuntelukerran perusteella kyseessä on jälleen kerran erinomainen tekele.
Juuri yllä kuvaillun kaltaiset tapaukset tekevät arvostelusta palkitsevaa puuhaa. Ne muutamat todelliset helmet, jotka saa kuultavakseen kenties reilusti etuajassa tai joskus jää käteen se oikea myyntiversio levystä, jonka kuitenkin olisi ostanut arvostelutoimenpiteen jälkeen. Se, jos jokin, tekee tästä hommasta hienoa.
Palaan arvostelulevyjen pariin, sillä jonoa on tälläkin hetkellä noin 2-3 viikon verran.