Vapaudenkaipuu
Ξ March 25th, 2009 | → 0 Comments | ∇ Elo |
Viimekertainen tekstini sekä siihen saatu kommentti saivat aivoni työstämään sille jatkoa ajatustasolla. Oli paikallaan kyseenalaistaa omia haluja, tunteita ja ajatuksia, mahdollisesti jopa saada vastauksia ilmaan heitettyihin kysymyksiin. Kovin viisaaksihan viikossa ei tulla, mutta yleensä löydän omiin kysymysiini vastaukset suhteellisen nopeasti. En välttämättä siksi, että kysymykset itsessään olisivat helppoja, vaan lähinnä siitä syystä, että kysyesäni osaan jo aavistaa vastauksen laadun. Kun taannoin mietin kamppailulajiharrastukseni tauolle pistämistä, olin jo tavallaan tehnyt päätökseni tauosta. Samoin kävi parisuhdepäätöksen kanssa. Tapani mukaan maalaan omat piruni seinälle itse.
En ole menettänyt uskoani parisuhteisiin, ihastumisiin ja rakastumisiin tai mitään sellaista, mutta jotenkin nyt on valloillaan tunne siitä, että vapaana viillettäminen on se meikäläisen juttu. Ainakin tällä hetkellä. Tietynlainen riippumattomuus ja se vapaus mitä sinkkuna on. Irrallisuus tilivelvollisuuksista kellekään. Ehkä myös siinä saaliin jahtaamisessa on oma viehätyksensä edelleen, vaikka tavallaan vasta tulikin itselleen todistettua, että saalis voi todellakin olla itse jahtia parempaa.
Hedonismini kukkii jo näin alkukeväästä voimakkaasti ja hyvinkin hallitsevin alkein. Nautiskelen, mutta mahdollisimman vähän itseäni rajoittaen. Sallin itselleni kaiken mitä voin saada että haluta ja pidän ovet auki moneen suuntaan. En koe voivani rajoittua vain yhteen katsantokantaan laput silmillä, vaan annan itseni ajelehtia tunteiden tuulien mukaan, carpe diem -hengessä vaeltaen. Vältän sitoumuksia ja lupauksia, sillä juuri nyt on sellainen olo, että en voisi – tai haluaisi – pitää lupauksiani, enkä edes halua luvata mitään sellaista mitä en voisi tai aikoisi pitää.
Ehkä käy niin, että kun sitä vähiten odotan, jokin muuttaa kurssini kuin itsestään ja palaan hallitummille raiteille. Odottavan aika on kuitenkin pitkä ja kärsivällisyyteni ei kuluneiden kuukauksien valossa ole parhaimmassa terässään. Miksi edes tähdätä mihinkään sellaiseen, joka ei välttämättä olekaan se oma juttu? Seuraan intuitiota ja katson mihin uusi, tuntematon polku on minut vievä.
Loppuun linkitän jotain huolestuttavan harmitonta musiikkia, jota ei kukaan ehkä ota luonteestaan johtuen tosissaan, mutta yhtä kaikki, sen kertosäe kertoo tämänhetkisestä tilanteestani paremmin kuin moni vakavampi biisi koskaan. Hyvät naiset ja herrat, olkaa hyvä: Looking For Freedom