Yön sydämestä
Ξ February 10th, 2009 | → 4 Comments | ∇ Elo, Vuodatus |
Istun pimeässä asunnossani, nahkaisella, kulahtaneella sohvallani, ilkosillaan puoliksi peiton alle hautautuneena, sylikoneeni edessäni. Troum huristelee ja suhisee dark ambientillaan taustalla ja turruttaa aivojani kohti alati lähestyvää väsymystä kohti. Olen jonkinlaisessa henkisessä zombimaisessa tilassa; pään sisäisesti uupunut, rasittunut, hieman ehkä tuskastunutkin.
Olen ärsyyntynyt teknologista vastoinkäymisistä pöytäkoneeni kanssa, jonka toisaalta olisi pitänyt vapauttaa minut sen äärellä istumisen ikeestä ja näin tehdä irtiotto pelaamiseen, mutta samalla myös kirjoitamiseen. Tuntuukin, että sen sijaan, että olisin saanut aikaiseksi kaikkea muuta, en ole saanut aikaiseksi mitään. Jouduin passamaan salitreenin epäsuorasti tuon atk-probleemani takia ja jotenkin loppuilta menikin sohvalla maatessa, vaivaisen yhden elokuvan katseltuani ja mitään muuta aikaiseksi saamatta.
En liioin jaksanut kirjoitaa läppärillä levyarviota, en toisaalta pelata edes pelikonsolilla tai katsoa edes toista elokuvaa, vaikka katseltavaa riittää. Jumituin käytännössä facebookin ja mesettelyn virtuaalisosiaaliseen maailmaan. Jiipaajee.
Toisaalta ahdistaa hieman 2007-henkinen olotilani. Mikään ei toisaalta samalla tavalla ahdista, mutta silti koen aiheuttaneeni mielipahaa väärille ihmisille. Eihän se minua henkilökohtaisesti rasita, mutta yritän kyetä edes jonkinlaiseen empatiaan pyrkimyksissäni kohti parempaa ihmisyyttä.
Väsyttää, nälättää, tympäisee. Suuntaan jääkapin kautta kohti sänkyä ja valmistaudun uuteen päivään. Ehkä huomenna olisi tämä kurssi yllättävistä pienvastoinkäymisistä takana ja olisin taas paria pientä asiaa viisaampi. Onneksi on vielä asioita, joista selviää liki puhtaasti pelkällä rahalla.
on February 10th, 2009 at 04:25
Ei aina edes “suuri ja henkisesti vahvaltavaikuttava” Serpenttikään jaksa olla iloisena. Joo, tuttuja tunnetiloja tuommoiset minullekin. Tietokone joskus vituttaa. harvemmimpa nuo v-mäiset tunnetilat kauaa kestävät, ainakaan minulla.
on February 10th, 2009 at 08:46
Mukava nähdä sinussa tämä empaattinen puoli..
on February 10th, 2009 at 15:07
Ei tässä nyt sentään mitään vitusta ole ilmassa, eikä iloisuuden poissaolo tarkoita, että olisin huonolla tuulella ollut. Lähinnä orastava lenssu pistää väsyttämään yhdessä huonosti nukuttujen öiden kanssa. Lisäksi tuo turhaa vaivaa ja rahankulutusta aiheuttanut atk-ongelma on vienyt huomiota itseensä enemmän kuin olisin toivonut.
on August 29th, 2010 at 02:15
[...] lukea, että mitähän minä oikeastaan kirjoitin aikoinaan tällä otsikolla. Ironista kyllä, Yön sydämestä -teksti noin puolitoista vuotta sitten tuntui sisältävän täsmälleen samankaltaisen oloin kuin mitä [...]