Summa summarum 2008 – osa I
Ξ February 3rd, 2009 | → 3 Comments | ∇ Elo |
Se siitä kekseliäästä ja sanavalmiista otsikosta. En edes yritä olla hauska, viitseliäs ja miettiä mitään mukanäppärää otsakkeeksi. Kirjoituksessa on tällä kertaa kirjaimellisesti siitä kyse, johon tuo otsikointi viittaakin eli viime vuoden tärkeimpien, kiinnostavimpien tai muuten vain mieleenpainuvimpien tapahtumien purkamisesta tekstinä. Siis toisin sanoen, mitä oikein viime vuonna allekirjoittaneelle tapahtui. Onkin tyystin toinen asia keitä sen lukeminen kiinnostaa, mutta meikäläinen pyrkii pyyhkimään näin pölyt hyllystä ja siirtämään katseen eteenpäin, toivon mukaan myös virheistä oppien.
Yritän koostaa ajatukseni lunttaamatta mistään muista tekemistäni merkinnöistä tai kirjoituksistani, jotta kyse olisi oikeamminkin muistelusta ja näin ollen näiden, tärkeiden ja muistamisen arvoisten asioiden mieleen palauttamisesta kuin suoranaisesta kronikoinnista. Tämä projekti on jo tammikuulta viivästynyt sen verran, että koko tekstin purkaminen koosteeksi tuntuu jossain mielessä jo suorastaan typerältä, mutta tavallaan kaikessa muisteluhenkisyydessään kuitenkin tarpeelliselta.
Viime vuosi oli kaikkiaan parempi kuin 2007, pyöritteli tai tarkasteli asiaa miten päin tahansa. Taisin potea oman kolmenkympinkriisini silloin, jos sellaista ikinä koin, sillä jotenkin tuo vuosi tuntui olevan enemmän tai vähemmän päin helvettiä mitä pidemmälle vuosi kulki. Mutta se siitä vuodesta ja katse aikaan 2008.
Varsinaisen vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa ei tainnut tapahtua mitään erityistä tai jännittävää, ainakaan mitään ei jäänyt mieleen. Vuodentaitekin meni rauhallisissa merkeissä, itse asiassa hyvin samanhenkisissä kuin tämä kuukauden takainen vastaava: seurapelejä pelatessa ja hieman humaltuessa, mutta mitään ihmeempiä tapahtumatta.
Vasta helmikuussa tapahtui mitään mielenkiintoisempaa. Kiintoisimpiin tapahtumiin osui samalle viikonlopulle abi-risteily, jonne minut oli värvätty valvojaksi ilmaisella matkalla ruoan kera, sekä sen perään osuva Finnish Metal Expo -tapahtuma. Risteily sinänsä meni vaisummin ja niin sanotusti piparitta, toisin kuin olin toivonut, mutta FME:ssä korjaantui vaaka oikeaan asentoon. Kerrankin oli mahdollisuus valita naisseuransa useammasta hyvästä vaihtoehdosta ja lopulta kevyehkö sosialisointi-ilta päättyi naiskenteluun Omenahotellin porraskäytävässä tuolloin vielä tulevan ex-siippani kanssa. Katseitakin touhu keräsi, mikäs siinä, eihän tuo jokapäiväistä ole. Mieleenpainuva kokemus kuitenkin, josta seurasikin viikkoja myöhemmin suhteen alkaminen.
Vain viikkoa myhöhemmin sattui niin sanottu “irkkipano”, josta kirjoitinkin vajaat vuosi sitten. Alun kaksinnainti vaihtui illan syventyessä kimppakivalla hekumointiin ja rietasteluun. Muistoksi jäivät ruokaöljyt liukasteena sekä vapaapainihenkinen “läpsystä vaihto” -meininki dp:n merkeissä. Ei ehkä ihan jokapojan hommaa, mutta sopi alkuvuoteen kuin pizza krapulapäivään.
Maaliskuu toi kevään lisäksi ihastumisen exääni, josta kehkeytyikin sitten elämäni kolmanneksi laskettava seurustelusuhde. Allekirjoittaneella sydän pamppaili, kun uusi sielunkumppani tuntui löytyneen aivan yllättäen ja yht’äkkiä sitä oltiinkin kaukosuhteessa ihastuttavan tyttösen kanssa. Edes kolmensadan kilometrin välimatka ei tuntunut paljolta, kun kaikki tuntui synkkaavan niin hyvin. Hyvin kaikki silloin menikin.
Kaikkiaan kevät meni mukavasti ja vuoden 2007 nihkeys, tunneköyhyys ja riipivä tunteettomuus lähes kaikkea kohtaan tuntui kauas taakse jääneeltä elämältä. Vaikkei mitään erityisen ihmeellistä sinänsä tuntunut tapahtuvan, elämä tuntui jotakuinkin täydelliseltä. Oli hyvä työpaikka, fyysisesti terve (henkisestä puolesta kun en niin menisi aina vannomaan), hyvin toimeentuleva, oli upea tyttöystävä, runsaasti hyviä ystäviä ja ylipäätään jotakuinkin kaikkea mitä elämältä nyt saattoi kaivata.
Tässä kohtaa olisi varmaan hyvä ollut kuolla, jos olisi halunnut noudattaa kappaleen A Fine Day to Die henkeä. Koska tässä vaiheessa kaikki valistuneet lukijat laittavat biisin soimaan – vaikkei se toki rujolla black metal -ilmaisullaan kaikille sovikaan – on myös oiva hetki lopettaa kirjoitus tähän ja jatkaa vuoden summausta seuraavassa postissa. Näihin tunnelmiin.