Väsynyt ja onnellinen
Ξ January 17th, 2009 | → 4 Comments | ∇ Elo |
Olen uupunut. Päivän liikuntasessio veti mehut pois, mutta osan teki varmaan myös turkkilaisesssa eukalyptus-saunassa lokoilu sen päälle, rentouttavasta suihkusta puhumattakaan. En muista koska olisin ollut näin väsynyt salitreenin jälkeen, en luultavasti koskaan aiemmin. Kroppa tuntuu kokonaisvaltaisesti väsyneeltä ja rääkätyltä. Olo on mitä mainoin.
Tila ei ole se kaikkein inspiroivin kirjoittaa ja käytänkin tämän postin kirjoittamisen vain tekosyynä sille, etten ole kirjoittanut pariin päivään mitään sen kummempaa , vaikka ideoita muhii pää täynnä. Kaipaan lepoa. Takana on tällä viikolla viisi päivää liikuntaa ja oletus on, että huomenna jokaiseen paikkaan sattuu normaalia enemmän. Odotan sitä innolla. Oikeasti.
Tämä vuoden alkupätkä on ollut melkoista hötkyilyä suuntaan jos toiseen, niin töissä kuin vapaalla. Kiirettä on ollut entistä enemmän ja tuntuu kuin koko ajan kulkisi sata lasissa. En taida ehtiä edes pysähtyä lepäämään, saati ajattelemaan tarpeeksi, kunhan vaan painan eteenpäin. Yleinen, runsas liikunnan taso ja määrä on nostanut mielialaa entisestään ja pää on pamahtanut katosta läpi aikoja sitten. Ego pursuaa ulos ovista ja ikkunoista.
On toisaalta helpompi kuunnella ja jaksaa ymmärtää muiden ongelmia paremmin, kun voi itse hyvin. Hyvä, suorastaan erinomainen ja onnellinen olotila on sellainen asia, johon kaikilla ei tunnu olevan joko varaa tai rahkeita. Halua varmasti olisi meistä jokaisella. Kukapa oikeasti valitsee huonon olon ja epämiellyttävän elämäntilanteen, jos toisinkin voi valita.
Se hehkuttelusta. En halua brassailla ja paukutella henkseleitä siitä kuinka asiat ovat hyvin ja elämä enemmän raiteillaan kuin pitkään aikaan. Onpahan vain tullut taas konkreettisesti todistettua itselle (sitä kautta kaiketi muillekin), että jokainen on oman onnensa seppä. Ei ole ihmetekoja, ei oikoteitä onneen. On vain mies, alasin ja vasara. Selkä suoraksi, leuka ylös ja nokka kohti tuulta.