Plan B eli kuinka tein itsestäni näin kiireisen
Ξ December 12th, 2008 | → 1 Comments | ∇ Elo |
Kuten olen jo aiemminkin monesti tainnut puntaroida – alan oikeasti olemaan hiljalleen kyvytön erottamaan mistä olen tänne jo kirjoittanut ja mistä vain kuvitellut kirjoittavani – kulkee aika meikäpojan elämässä suunnatonta vauhtia. Jopa ne päivät ja viikot, joille ei tunnu olevan mitään ihmeellistä suunnitteilla, tuntuvat liukuvan kuin rasvattu salama (mikä älytön vertauskuva, muuten). Havahduin tähänkin asiaan vasta katsoessani koska olen viimeksi kirjoittanut tänne. Siitähän oli jo yli viikko, vaikka “juurihan minä siitä ja tuosta kirjoitin“.
Meinasin jo paremman aiheen puutteessa jättää kirjoittamatta, mutta perinteiseen tapaan aihe löytyy aina silloin jostain kulman takaa, kun sen kuvittelee olevan kateissa. Aloin miettiä mihin aikani oikeastaan meni, etenkin kun olin flunssassa ja kipeänä, eikä liikuntakaan aikaa vienyt. Toisin sanoen tuntuu, etten ole oikeastaan mitään muuta töiden ohella tehnyt kuin nukkunut ja pelannut, ja niinhän se melkein on toki mennytkin.
Tarkempi tarkastelu ajankäyttöön kuitenkin paljastaa, että aikahan on mennyt myös hurvitellen ja ehkä niitäkin asoioita tehden, joihin ei aika tunnu riittävän terveenä normaaliarjessa. Kyse on siis näiden varasuunnitelmien toteuttamisesta pääsuunnitelmien epäonnistuessa ja kaikesta nautinnon irtiottaminen. Miksi tuhlata aikaa negatiivisuuteen ja asioista marmattamiseen, kun sen ajan voi käyttää mukavamminkin?
Hurvittelun myötävaikutuksena meinasi syntyä draamaa, tai näin ainakin itseäni pelottelin, mutta ilokseni huomasin, että joskus asiat todella menevät sen paremman kaavan mukaan. Toisaalta maailma tuntuu tasapainottavan itseään ja kun yksi draama vältetään, toisaalla sellainen synnytetään ja vaikka tämä tapaus syntyikin vain eräässä nettiyhteisössä pienimuotoisen väärinymmärryksen takia, ärsyyntyminen ehti tehdä vierailunsa. Kuten taannoin kirjoitin, me ihmiset taidamme rakastaa draamailua ja jo sillä oikeuttaa kaiken maailman saippuasarjatauhkan sekä Big Brother -ilmiöiden ja niiden kaltaisten olemassaolon. Sitä saa mitä tilaa.
Takaisin kiireisyyteen. Kun vihdoin flunssa alkoi helpottaa, oli aika palata lenkkipolulle, salille ja ekaa kertaa kuukauteen jopa treeneihin huitomaan, potkimaan ja vääntämään. Ah, miten hieno olo siitä tuli paitsi fyysisesti, että henkisesti, vaikka se paras kunto vielä odottaakin edessä päin. Tämä tietysti palautti meikäläisen Plan B -sairastelusuunnitelmasta takaisin kiireiseen arkeen, jossa saan suunnilleen elää tuntisuunnitelmaa, jotta ehdin tehdä kaiken “mitä pitääkin”.
Samalla sain idean tehdä jotain erilaista tänään. Paitsi etten ennen treenejä edes ehtinyt pelata (joskushan ne tv-sarjatkin täytyy katsoa ja levyarvostelut tehdä), päätin jättää pelaamisen pois koko illalta, ja vain sen vuoksi, jotta voisin kirjoitella ihmisille sähköposteja rauhassa (jostain syystä kerään näitä kirjoitustuttujakin “itsekseen”) sekä päivittää blogiani ja kommentoida palautetta, kun sitä on kerrankin astetta syvällisemmin tullut. Lasiin laatuviskiä ja näpyttelemään. Näin ravitsemuksen ja yhden viskilasin jälken olo on autuas ja raukea, vähän vastaavalla tavalla kuin hyvän seksin jälkeen. Meillä sinkuillakin on siis vaihtoehtoiset nautintomuotomme.
On mukavaa vaihteeksi tehdä jotain muuta kuin mitä normaalisti ja aina, siitä riippumatta onko se “normaali” jokapäiväinen puuhastelu kuinka mukavaa tahansa. Mukavaa on myös huomata, että vielä kykekee spontaanisti irroittautumaan suunnitelmista A ja B, ja tekemään yksinkertaisesti jotain sellaista mitä ei suunnitellut tekevänsä ja vieläpä ilman muiden ihmisten myötävaikutusta. Se kun on lopulta hulvattoman helppoa minun kohdallani, helppo kun olen.
Edessä on kuitenkin viikonloppu, jolle lähes “pitää” tehdä suunnitelmia. Jos ei niihin liity ihmisten näkemistä ja jonkinsorttista reeniohjelmaa, niin sitten pelataan ja nautitaan veronpalautuspullon antimista (Lagavulin 16 years old -viski, n. 65 euroa / 0,7 litra, suosittelen lämpimästi) ja ehkä tutustua mitä jännää normaalisti kasvissyönnin suhteen liian laiska allekirjoittanut saa aikaan uudella tehosekoittimellaan. Löytäisinkö vaikkapa uusia tapoja nauttia hedelmiä, marjoja ja vihanneksia?
Niin tai näin, naiselon suhteen olen pihalla kuin lehmä laitumella. Tilanne on kutkuttava, sillä en osaa lukea tilanetta ja en oikeastaan tiedä mitä ympärillä tapahtuu. Siltikään hiljaiseksi ja tylsäksi tätä elämää ei voi kutsua, joten en kehtaa edes tilanteestani valittaa.
Ohjaaja Väsymys viittoo taustalla ja näyttää kelloa. Pitänee lopetella kirjoitukset tältä osalta tähän ja painua toisen viskilasin kautta maate. Kuka tietää mitä viikonlopusta vielä tulee.