Jouluista itserakkautta
Ξ November 14th, 2008 | → 0 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat, Viihde - pelit ja elokuvat |
Jos en olisi ymmärtänyt eläneeni niin hektistä ja tapahtumarikasta elämää, voisin kuvitella olevani käänteisesti piripäissäni ja ihmetellä miten maailma menee niin nopeasti eteenpäin päivä toisensa jälkeen. Vaikka tunnen saaneeni paljon niin sanotusti aikaiseksi, tuntuvat päivät loppuvat kerta toisensa jälkeen kesken. Tässä on toki puolensa, odottaminen ei ole ollut ikinä näin helppoa. Joulu tuli kuin puun takaa, siitä huolimatta, että olin tietoinen sen saapumisesta, ja tänä vuonna se tuli minulle – kuten miljoonille muillekin – kuusi viikkoa etuajassa. Puhun tietysti ilmiöstä nimeltä World of Warcraft ja sen lisälevystä Wrath of the Lich King.
Jos ensin päiväni menivät pitkälti tähän valmistautuessa, tehden muun muassa muita asioita pois alta, etteivät ne haittaisi pelaamista, niin nyt näyttäisi aika uppoavan tuohon taianomaiseen peliin ja näin tulee varmasti lähiviikkojen aikana käymäänkin. Tiedän kuulostavani äärimmäiseltä nörtiltä sanoessani, että tämän rinnalla eivät hirveästi yhdentekevät ihmissuhteet kiinnosta, tai oikeastaan muukaan sellainen ajankäyttö, joka ei koske omaa hyvinvointiani, oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä sellaisesta.
Se alustuksesta. Perimmäinen ideani ei ollut hehkuttaa sitä kuinka taas pitkästä aikaa tunnen pelien sytyttäneen minua näin voimakkailla tunteilla, vaan minulle tyypillisen suihkufilosofoinnin tuloksena havahduin sekä tähän omaan hedonismiini, että myös aiemmin eteeni heitettyihin itsekeskeisyyssyytöksiin, jota voisi tietysti myös itserakkaudeksi kutsua.
Kuten varmasti jokainen meistä, enemmän tai vähemmän normaalilla tai paremmalla itsetunnolla varustettu, minäkin rakastan itseäni. Itserakkauden merkitystä ovat korostaneet myös monet suuret ajattelijat, eikä suotta, tässä maailmassa kuitenkin meistä jokainen on lopulta yksin ja omien ajatustensa kanssa. Kärjistetysti sanoen voi todeta, että me synnymme tähän maailmaan yksin ja me kuolemme yksin. Riippumatta siitä onko ympärillä muita vai ei.
Se, mitä teemme elämällämme, on meistä itsestämme kiinni. Olemme oman onnemme seppiä, oman tien rakentajia. Itse valitsemme polkumme ja kannamme vastuumme siitä mitä elämä eteen heittää. Sattumalla on toki sormensa pelissä, mutta useimmiten on todettava, että sitä saa mitä tilaa, kuin että fatalistin tavoin osoittaisi sormellaan niin sanottua onnea. On tärkeää rakastaa itseään ja ymmärtää oman itsensä merkitys omalle elämälle. Se ei ole lainkaan niin itsestään selvä asia kuin voisi kuvitella.
Yksi huomio tästä, ja asia joka on saanut minutkin kyynistymään vuosien varrella, on juuri se seikka, että meistä jokainen on itsekeskeinen. Jopa ne, jotka meitä sormella asiasta syyttävät. Eihän heillä olisi mitään syytä syytellä, jos heillä ei olisi oma lehmänsä ojassa? Meitä kiinnostaa eniten oma hyvinvointimme, suorasti tai epäsuorasti, eikä siinä mitään kunhan sen tiedostaa ja on sille rehellinen.
Olen huomannut joistain ihmisistä, että heillä on tapana ottaa minuun yhteyttä, kun he tarvitsevat jotain. He eivät välttämättä edes kiertele tai kaartele pyyntönsä kanssa, mutta en silti usko, että he edes tiedostavat sitä seikkaa, että olen heille pelkkä työkalu tietoon tai apuun. Soitto voi tulla, kun pitää pyytää pientä palvelusta tai kun heillä on epäselvyyttä jonkin asian suhteen. Kun asia on hoidettu, he katoavat – vanhan sanonnan lailla – kuin pieru Saharaan. Aina siihen asti, kunnes on seuraavan palveluksen tai avunpyynnön paikka. Kiitos heille, sellaiset ihmiset ovat valaneet minun uskoani kyynisyyteen, itsekkyyteen ja lopulta myös itserakkauteen. Toiset ihmiset toimivat varsin hyvänä sosiaalisena peilinä.
Jottei jaarittelu menisi aivan liian pitkäksi, haluan loppukaneetiksi tällä yllä olevalla tajunnanpurolla perustella omien harrastusten jalustalle nostamista. Ihmiset vaihtuvat, etenkin ne tyttö- ja poikaystävät, mitä kelläkin nyt onkaan, mutta harrastukset, ajatukset ja mielipiteet säilyvät. Niistä voi pitää kiinni jos itse haluaa, muista ihmisistä vain niin kauan kun se heille itselle sopii. Rakastakaa itseänne, sillä omasta hyvinvoinnistanne tässä maailmassa vastaatte vain te itse. Hyvää joulua, minä palaan Northrendin kylmään fantasiatodellisuuteen.