Sunnuntai, joka tuoksui kuolemalta.
Ξ November 9th, 2008 | → 0 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Otsikko ei viittaa krapulaan, ei liioin nurkista löytyviin eläintenraatoihin, eikä edes pesemättömiin tiskeihin tai unohtuneisiin roskapusseihin. Ei mitään moista itsestäänselvyyttä. Tämä tila kutsuu korkealentoisuutta.
Sunnuntaissa on pienessä mittakaavassa samaa tunnelmaa kuin talvessa. Se tuntuu viikon kuolemalta ja erään syklin päättymiseltä, siinä missä maanantai uuden ajan alulta ja henkiseltä nollaamiselta. Suhtaudun kumpaankin päivään hyvin kaksijakoisesti, jopa ristiriitaisesti.
Toisaalta sunnuntai on täysin menoista vapaa päivä ja antaa mahdollisuuden lauantain riekkumiselle, tarjoten päivän vaikka nukkumiselle, levolle ja laiskottelulle. Toisaalta se on myös mitä parhain päivä harrasteille ja monille alkoholivapaille aktiviteeteille. Ja nyt jossain kuuluu särkyvän lasin ääni, kun jonkun leuka ottaa osumaa lattiasta samanaikaisesti siihen osuvan juoma-astian kanssa. “Ai miten niin sunnuntaina ei voi ottaa viinaa?“, kuuluu kysymys. Toki voi, ottakaa vain jos maistuu, mutta minulla on arki edessä. Viiko loppuu tähän ja huomenna synnytään uudestaan.
Sunnuntai toisaalta masentaa (sikäli kun minun kohdalla moisesta voi edes puhua) ja toisaalta se tuntuu vapaalta aivan kaikesta; niin arjesta kuin viikonlopun juhlintarikkaasta sosialisoinnistakin. Samalla tavalla maanantai tuntuu sekä ahdistavalta viikon ensimmäisenä työpäivänä, mutta jollain tavalla myös vapauttavalta ja koneen uudestaan käynnistävältä virtapiikiltä. Samalla tavalla kuin aamiainen, joka herättää elimistön toimintaan. Ja onhan allekirjoittaneella maanantai aina harjoituspäivä, joten sitä jollain kummallisella tavalla jopa innostuneesti odottaa. Eivätkä nuo työpäivätkään maanantaisin tylsiä ole, kiitos sähköpostisuman ja mahdollisten viikonlopun aikana ilmestyneiden töiden.
Sunnuntai tuoksuu kuolemalta, mutta mukavalta sellaiselta. Se ei pelota, eikä ahdista. Se on vaan vääjäämätön loppu ja samalla sen loppuminen alku uudelle työ- ja harrasterupeamalle. Voipahan taas alkaa odottamaan seuraavaa viikonloppua.
Sunnuntaitunnelmia viritteli: Therion – Son Of The Staves Of Time