Oi draamaa! Oi elämää!
Ξ November 8th, 2008 | → 1 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Mitä olisi elämä ilman draamaa ja tragedioita? Ei ilmeisesti mitään, ainakaan mitä on ihmisen käytöksiin ja keskusteluihin katsominen. En tietystikään tarkoita suuria tragedioita onnettomuuksineen ja tulipaloineen, vaan ihan ihmisten omista päivittäisistä valinnoista johtuvia ihmissuhdedraamoja ja niihin liittyviä “tragedioita”.
Rohkenisin väittää, jälleen kerran, että suurin osa näistä ihmissuhdedraamoista – niin parisuhteissa, erinäisissä säädöissä kuin kavereiden välisissäkin – voitaisiin välttää sillä kuuluisalla kommunikaatiolla. Asialla, jonka puolesta olen yrittänyt toitottaa jo useamman kuukauden verran täällä ja ilmeisen monen tuopin että kahvikupinkin äärellä.
Mutta kaikesta päätellen ihmiset nauttivat näistä kuvioista. Miksi ihmeessä muuten ihmiset välittäisivät kaiken maailman reality tv -ohjelmista, etenkin sellaisista kuten Big Brother ja monet muut vastaavat? Halusta tarkkailla, tietysti. Sosiaalipornoa siihen itse tarkoitukseen, kun sitä ei ole itsellä saatavilla. Samalla tavalla kuin ihmiset hankkivat seksuaalisen stimulaationsa masturbaation riemuihin silloin kuin seksiä ei ole saatavilla. Näin hieman kärjistetysti asian ilmaisten, totta kai.
Myönnän, että olen itsekin alkanut pitää näistä draamoista, joko sivullisena tai osallistujana. En niinkään noista reality tv -ohjelmista, mutta näistä kohdalle sattuvista virtuaalisista tai reaalimaailman sellaisista kylläkin.
Erilaisten verkostoitumisten myötä nämä draamatapahtumat ovat nousseet aivan uuteen potenssiin. Verkkopelit, verkkoyhteisöt ja muut vastaavat normaalin sosiaalisen elämän ja kanssakäymisen päälle ovat mahdollistaneet maiden ja kulttuurien rikkovan draamakierteen muodostumisen suorastaan käden käänteessä. Flirtti nettipelissä pelaajalta A pelaajalle B, ja jo sivusta seurannut mustasukkainen C onkin tekemässä tikusta asiaa.
Verkkopelien ja -yhteisöjen draamat ovat kuitenkin vain pientä siihen mitä tapahtuu, tai saattaa tapahtua, reaalimaailmassa. Jälleen kerran saatiin tuta tosielämässä, että vääränä hetkenä väärältä ihmiseltä tapahtunut humalainen tunnustus tietylle henkilölle sai aikaiseksi lumipalloefektin, jonka myötä oltiin haukkumassa puolentoista vuosikymmenen takaisia ystävyyssuhteita “kaksinaamaiseksi mulkuksi” ja polttamassa siltoja kommenteilla “luottamuksen pettämisestä” ynnä muusta sellaisesta. Vaikka asianomaista ei nyt oltu edes petetty, huijattu tai kusetettu. Kaikkea ei vaan oltu tuotu esille kyseessä olevalle tapaukselle – ja ihan syystä.
Jännitysnäytelmää saanen seurata enemmän tai vähemmän sivusta, keskeltä tai valitsemastani paikasta lähipäivät, -viikot tai kenties kuukaudetkin. Eipähän käy aika tylsäksi.
Lopuksi sivuraiteille hypäten on aika painua – kulkematta lähtöruudun kautta – suoraan nautinnolliseen leffa- ja saunailtaan syömään hyvää ruokaa, juomaan sopivasti olutta ja muita mukavuuksia, sekä tietysti nauttimaan hyvästä seurasta.
Asiaan myöskään mitenkään liittymättä on pakko vielä kerran hehkuttaa Slayerin uutta, 2009 ilmestyvän levyn esimaistelukappaletta. Helvetti, näin energisellä menolla ne draamatkin saavat purra sitä kuuluisaa pölyä.