Kyynisyys – itsekkyys – epärehellisyys
Ξ October 27th, 2008 | → 5 Comments | ∇ Elo |
Loppuviikko taittui viikonlopuksi suorastaan salakavalasti ja jo ennalta täyteen buukattu viikonloppu vierähti alta liukkaasti ja tapahtumarikkaasti. Parit varpajaiset ja herkullinen keikkailta takana, täydennettynä lyhyehköllä visiitillä firman puolesta pääkaupunkiseudulle sekä muutamat pikkutunnit juomineen baarissa. Tuttuja varmaan kymmenittäin paikalla eri puolelta Suomea. Kaikkiaan varsin mainio ja täyteläinen viikon lopetus.
Mutta kuten aina, myös ajatuksille ja herkullisille keskusteluille oli aikaa – eikä lainkaan vain positiivisessa valossa. Viime aikoina on tullut huomattua uudestaan – aivan kuin asian olisi ehtinyt välillä mukamas unohtaa – kuinka rehellisyys tapaa olla ihmisille, ainakin liian monelle, vaikea asia hallita. Jos ei nyt tällä kertaa niinkään (vain) omaan elämään liittyen, niin liian paljon tätä asioista kenties eniten inhoamaani – epärehellisyyttä – esiintyy myös läheisten ja tärkeiden ihmisten elossa, oli kyse sitten ystävistä tai sukulaisista.
Tarkennetaan nyt näsäviisaille ja muille killisilmille, etten suinkaan tarkoita sellaista epärehellisyyttä, joka on olennainen osa esimerkiksi normaalia huumoria tai sarkasmia, vaan suoranaista asioista valehtelua, tärkeiden asioiden peittelyä tai kieltämistä. Siis sitä, mitä nyt ylipäätään valehteluksi maalaisjärjellä käsitetään ja joiden kohdalla ihminen voi tuntea itsensä rehellisesti huijatuksi.
On monellakin tapaa paljon merkityksettömämpää tulla huijatuksi tai valehdelluksi tuntemattomien, tai jopa puolituttujen toimesta, kuin läheisten kavereiden, ystävien tai jopa seurustelukumppaneidensa toimesta. Kuten olen aiemminkin asiaa sivunnut, kommunikaatiokyky on kaikki kaikessa, etenkin parisuhteissa ja näissä vilppi on kenties pahempaa henkilökohtaisella tasolla kuin missään muualla elämän alueella. Kukapa esimerkiksi haluaisi tulla huijatuksi, kusetetuksi tai petetyksi omassa parisuhteessaan sen toisen ihmisen toimesta? Tuskinpa kukaan jollain tavalla parisuhdettaan arvostava.
Silti näitä yllä mainittuja tapauksia sattuu ja tapahtuu alituiseen. Sen sijaan, että ongelmia pyrittäisiin hoitamaan ja korjaamaan suhteen sisällä – ja etenkin sen aikana – pahimmillaan ihmiset aiheuttavat vain enemmän tuhoa omalla eskapistisella omahyväisyydellään. “Mitä siitä jos mä tässä panen tuota ihan kivaa kaveria, eihän mun mies/nainen siitä kuitenkaan mitään tiedä ja mitä se ei tiedä, ei voi sitä loukata?”
BANG – ja sitten se olikin jo entinen parisuhde.
En tiedä kumpi on pahempaa: pettäminen ja sen kertomatta jättäminen vai pettäminen ja sen myöntäminen. Tietysti tärkein kysymys on miksi ylipäätään ihminen pettää ja siten ottaa ensimmäisen askeleen toisen huijaamisessa, kusettamisessa, hyväksikäytössä tai miksi ikinä asiaa haluaakaan kutsua, mutta se ei ole tämän kirjoituksen perimmäinen pointti.
Mikä sitten on se niin sanottu pointti? Tarinahan voisi hersyä tästä hyvinkin pitkälle, mutta yritetään pysyä ytimessä. Kysymys on motiivista epärehellisyyteen. Miksi elämänsä tärkeimpiä ihmisiä, ehkä juuri sitä tärkeintä, huijataan suhteessa? Miksi juuri Hänelle kaikista valehdellaan? Onko parempi paeta ongelmat kuin kohdata ne silmästä silmään ja koittaa ratkaista ne?
Jos tietäisin näihin kaikkiin satavarman oikean vastauksen, olisin varmaan kirjoittanut jo kirjan ja siinä sivussa netonnut sievoisen summan kahisevaa. Voin vain tarjota helppoja, todennäköisiä vastauksia. Ne eivät ole ehkä oikeita, mutta ainakin summaavat aiheen osalta omaa ajatusmaailmaani ja sitä kautta myös elämänkatsomustani. Täten myös kertoen minusta enemmän, kaiken rehellisyyden nimissä, totta kai.
Myönnän olevani kyyninen ihminen. Tarkoitan tällä juuri kyseisen linkin selostusta. Koen ihmisten olevan itsekkäitä kaikissa teoissaan ja täten loppuviimeksi tämä puhdas itsekäs, jopa eläimellinen käytös johtaa meidät epärehellisyyteen – oman edun nimissä tietenkin. Mutta voisiko sitä järkeä käyttää hieman pidemmälle kuin hetkellisen hedonismin nimissä? Edes sen verran, että säästäisi molemmat tahon – valehtelun kohteen ja valehtelijan – pahemmalta tunnemyrskyltä ja mahdollisesti ikäviltä seurauksilta.
Minua kuvottaa epärehellisyys. En halua vähätellä ja sanoa, etten pidä epärehellisyydestä, koska koen sen paljon voimakkaammin. Kun näkee ympärillään valehtelun ja epärehellisyyden takia tuhoutuneita ihmissuhteita, tai vähintäänkin sen aiheuttamaa tulehdusta niin kaveri- kuin parisuhteissa, voi vain kysyä kannattiko sen itsekkään ihmisen touhu alkujaankin? Oliko kaikki sen arvoista?