Ξ October 22nd, 2008 | → 0 Comments | ∇ Elo |
Voinko edes rehellisesti otsikoida asian noin, kun en ole sitä koskaan hukannutkaan? Sisäinen Hank Moodyni on taas tehnyt heräämistään, kun parisuhdekuvioista on kulunut aikaa jo parisen kuukautta. Myönnän toki viettäneeni paljon rauhallisempaa ja vähemmän dekadenttia aikaa, kun vielä seurustelin, mutta varsinainen elämästä nauttiminen ja sitä kautta tietynlainen hedonismi ei ikinä kadonnut minnekään.
Nyt tuo hankmoodymainen huoleton, jollain tapaa moraaliton ja dekadentti elämä on alkanut taas löytyä. Oikeastaan pitkälti samalla tavalla kuin vime syksynä, mutta vähemmällä alkoholinkäytöllä ja runsaammalla liikunnalla. Päihde vaihtui huumeeseen, jos asian haluaa liioitellusti ilmaista. Ei sillä, että viinaa olisi ikinä kohtuuttomasti mennyt, mutta enemmän kuitenkin.
Tämän huolettomuuden ja nautinnon tavoittelun myötä on herännyt tuo yllä mainittu hankmoodysmi. Miksi rajoittaa itseään kiehtovilta seikkailuilta, kun elämästä voi nauttiakin? Miksi torjua kohtalokkaat femme fatalet, vain koska joku muu tekisi niin? Miksei antautua merkityksettömiin lemmenleikkeihin, jos molemmat osapuolet siitä nauttivat, eikä kukaan edes pahoita mieltään? Muut moralisoikoon, minä nautiskelen.
Viime viikonloppu oli hyvä muistutus siitä, miten monenlaista mukavaa voi mahtua pariin hassuun vapaapäivään. Liikunta, pelaamiset, laadukas tv-viihde, ystävien ja sukulaisten näkeminen, ravintolaelämä ja seksuaalinen kanssakäyminen mahtuvat hyvin yhteen viikonloppuun, kun vähänkin jaksaa suunnitella ajankäyttöään. Eikä rahaakaan mennyt kohtuuttomasti. Edes alkoholi ei muistuttanut käytöstään kuin hienoisella päänsäryllä.
Elämä on hienoa, kun siitä haluaa tehdä sellaista. Jokainen on oman onnensa seppä – klisee, joka pitää paikkaansa niin täydellisesti. Kun on jo melkein kaikkea mitä elämältä kaipaa, miksei siitä nauttisi? Ironista, se ainoa mitä elämästäni puuttuu on sellaista mitä ei rahalla saa. Onneksi aikaa saa rahalla ja oikealla ajankäytöllä saa lähes mitä vaan.
Väsyneenä, mutta tyytyväisenä voin painua pehkuihin, loppuviikkoa suunnitellen.
Istun sohvalla läppäri sylissäni ja NFL-peliä sivusilmällä seuraten. Mikäpä olisikaan parempi hetki purkaa ajatuksia ja huomioita omasta harjoittelusta kuin penkkiurheilun äärellä, alkuillan voimatreenistä toipuen.
Alunperin minun piti tehdä tämä jo kolme viikkoa sitten, heti syyskuun lopussa ja summata siihen syyskuun treenaus, mutta niin vain aika vierähti, että tätä kirjoitaessa ollaan lähempänä marras- kuin syyskuuta.
On hyvä summata tähänastinen salitreenaus pakettiin ja tarkastella mihin suuntaan on menty, mitä on tullut tehtyä ja minkälaista edistymistä on ehtinyt tapahtua. Vaikka painot ja määrät ovat vielä suhteellisen pieniä, ainakin selkää edistymistä on tullut.
Treenipäivät ovat alun tunnista venähtäneet puoleentoista, joskus jopa vajaaseen pariin tuntiin ja tehtyjen harjoitteiden määrä kasvanut. Lisäksi olen ottanut hieman säkkiä reenin lopuksi toisinaan, ihan vain saadakseni hieman enemmän tuntumaa iskuihin, kun sitä ei tule aina kamppailulajitreeneissä samalla tavalla tehtyä, sen keskittyessä enemmän tekniikan treenaukseen ja sparraamiseen.
Tällä hetkellä toistan pääasiassa 12-10-8 sarjoja eri liikkeissä, harjoitusten keskittyessä lajitaustani tuntien lähinnä ylävartaloon. Tärkeimmät toistot keskittyvät selkään, käsivarsiin, vatsaan, rintaan sekä hartioihin, jalkojen ja muun osaston tullessa siinä sivussa.
Lyhyesti summattuna, näillä painoilla mennään tällä hetkellä:
- penkki 35-40 kg
- kylkilihakset 25 kg
- pystypunnerrus 10 kg
- olkapäät 5-6 kg
- vatsapuristus laitteessa 60-65 kg
- yläselkä taljassa 55-60 kg
- hauikset taljassa 45-50 kg
- ojentajat taljassa 35-40 kg
- pohkeet 105 kg
- jalkaprässi 133 kg
Näiden lisäksi tulee tehtyä vaihtelevia liikkeitä vatsalla, jaloilla, rintalihaksilla ja hartioilla, sekä jonkin verran vaihdeltua painoja, jottei lihas liikaa totu samoihin harjoituksiin ja jotta touhuun saa vähän lisää vaihtelua muutoinkin.
Muutoin liikunta on koostunut noin kerran viikossa lenkistä sekä lajitreenistä 2-3 kertaa viikossa. Ei sillä, että nämä luvut kiinnostavia kenestäkään varmaan olisivat, mutta toimivatpa omana treenikalenterinani ja muistiinpanonani myöhempiä aikoja varten. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.