Värisokeutta
Ξ October 16th, 2008 | → 2 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Havahduin taannoisella kävelyreissullani matkalla töihin värisokeuteen. Kun normaalisti kuljen pyörällä töihin ja yleensä vielä varsin reippaalla sykkeellä, vain harvoin tulee kiinnitettyä muuhun huomiota kuin liikenteeseen, sekä tietysti syksyn aina niin pirteään ja kirpsakkaan keliin. En ollut edes kiinnittänyt huomiota kellastuneisiin lehtiin, maahan pudonneisiin oranssin ja punerruksen sävyttämiin kellertäviin luontokappaleisiin. En liioin luurangoiksi käyneisiin oksiin ja ympäristöni värivaihteluun. Olin huomannut vain sateiden tulemisen, taivaan tummumisen ja ilman tasaisen koleutumisen – senkin lähinnä tasaisesti kasvavista vaatekerrostumista. Tunsin itseni värisokeaksi.
Samalla havahduin ajatuksieni myötä tämän koskevan myös muuta elämääni. Elämä on muuttunut pragmaattisen mustavalkoiseksi ja yksioikoiseksi. Tee tai jätä tekemättä. Kyllä tai ei. Kaikki tai ei mitään.
Tämä piirre on korostunut etenkin kuluneiden viikojen ja kuukausien aikana ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Tuntuu entistä ärsyttävämmältä, kun ihmiset ovat kykenemättömiä ilmaisemaan halujaan, tarpeitaan ja mielipiteitään. Kun vastausten saaminen mitä yksinkertaisempiin asioihin on kiven alla, ei liene ihme, etteivät ihmiset oma-alotteisesti nosta kissaa pöydälle käsiteltäväksi ja käy asioita läpi sitä mukaa, kun ne tulevat esille. Tämän vielä ymmärrän, mutta kun asioita kierrellään, kaarrellaan ja pyöritetään kuin poliitikot peukaloitaan konsanaan, pistää miettimään mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu.
Ovatko monimutkaistuneet sosiaalirakenteet ja teknologian luomat kommunikaatiokeinot Internetin moninaista keinoista puhelimiin niiden monimuotoisine viestimiskeinoineen tehneet viestimisestä liiankin hankalaa? Onko välttely ja asioiden panttaaminen saanut uusia ulottuvuuksia näiden mahdollisuuksien myötä? Mitä on tapahtunut ihmisten kyvykyydelle olla rehellisiä ja/tai suorapuheisia? Miksi joudun tuhlaamaan hirveästi aikaa arvailuun ja teoretisointiin, kun asiat voisi hoitaa helpostikin parilla lauseella?
“Otatko kahvia?”
*hiljaisuus*
“Entä teetä?*
‘Emmä tiiä.’
“Maistuisko olut?”
‘Ehkä, en osaa sanoo… täytyy kattoo…’
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Voisitteko ehkä olla hieman mustavalkoisempia – edes vastauksissanne? Koittakaa edes.