Älkää ruokkiko hullua
Ξ October 11th, 2008 | → 2 Comments | ∇ Elo, Pohdinnat |
Ajattelen kuulemma liikaa. Mikä absurdi ajatus! Voiko kukaan ajatella liikaa? Oikeasti? Aikuisten?
Saavuin kotiin poikkeuksellisesti – perjantai-illan huomioiden – jo kahden tienoilla, hieman kai aiemminkin. Miksi tulin konelle menemättä nukkumaan? Halusin kaiketi sosialisoida netissä musiikkia kuunnellen, yöevästä syöden ennen pään tyynyyn iskemistä. Ja toki koska halusin kirjoittaa blogia.
Alunperin aikomukseni oli kirjoittaa SPI:sta (palataan tähän myöhemmin), mutta totesin olevani sittenkin hieman liian humalassa siihen. Annoin itseni toipua musiikin tahdissa ja tuttavien että ystävien kanssa netissä keskustellen. Viis siitä, että kello olisi reilu kaksi aamuyöllä; netissä olisi aina tuttavuuksia.
Ilta meni mukavasti: herkullisia tortilloja syöden, elokuvaa katsoen, saunoen ja olutta juoden. Mikäpä siinä, kun kaikki hyvässä seurassa. Puolenyön jälkeen vain puolet meistä neljästä suuntasi keskustaan, josta meistäkin toinen suuntasi kotiinsa luvatun mukaisesti, eli kotiin naisensa luoksi. Yksin tuopposeni kanssa jäätyäni, ja aikani jo ajatuksiani puineena, oli aika suunnata kotiin. Vettä, ruokaa ja maate.
Kirjoitusvimmani oli suurempi kuin selväpäisyyteni, mutta jotain jää seuraavaankin päivään. Takana on kuitenkin yhdentoista päivän taukoamaton kuntoilu, joten välipäivä oli vain paikallaan. Edessä taas salia ja muuta jännittävää, sekä tietysti nyt luvattua kirjoitusaktiviteettia.
Lopussa fiiliksiin sopiva kappale, joka lyriikoiden ja itse positiivisuutta hersyävän materiaalin puolesta on mitä mainiointa tähän olotilaan. Unimusiikiksi jotain muuta, mutta tähän väliin juuri tätä.