Ohi on!
Ξ September 3rd, 2008 | → 0 Comments | ∇ Elo, Vuodatus |
Suhde nimittäin. Näin sitä päästiin ennenaikaisesti siihen tilaan mikä odotettavissa oli. Odotus oli tuskallista ja piinaavaa, eikä lopussa seisonut kiitos, kuten olisi toivonut. Rationaalisempi puoli toki “tiesi” sen jo kauan aiemmin, mutta kunhan halusin piinata itseäni ja toivoa parasta, olla optimistinen ja olla luovuttamatta. En halunnut paeta enkä piiloutua, vaan kohdata totuuden silmästä silmään. Hyvältä se ei tuntunut, kuten arvattavaa oli, mutta aina ei voi voittaa.
Ero ei ollut paras mahdollinen, ei tosin huonoinkaan. Loppujen lopuksi varsin inhimillinen ja aikuismainen, jos minulta kysytään, vaikka pari ilkeää sanaa joukkoon eksyikin. Mihin koira karvoistaan. Toivotaan, että tästä asia lutviutuu kummankin tahon kohdalla ja ehkä minä vielä löydän jotain parempaa elämääni, vaikkei sellainen mahdolliselta juuri nyt tunnukaan. Toivottavasti olen väärässä.
Vain päivää aiemmin, tilanteen kulkua ounastellessani, sain kaverilta mukavan tekstin, ehkä hieman imelänkin, joka sopii kuitenkin tähän tilanteen vakavuuteen hyvin piristystä antamaan:
“Watching you walk out of my life does not make me bitter or cynical about love. But rather makes me realize that if I wanted so much to be with the wrong person how beautiful it will be when the right one comes along.“
Loppuun on todettava, että suhteeni sai hyvin samanlaisen lopun kuin mitä se alkoikin, siis yhtä nopean ja “helpon”. Jos kaikki alkoikin nopeasti viattomasta yhden illan sekstailusta ja kesti reilut kuukaudenpäivät, ennen kuin homma realisoitui suhteeksi, se myös loppui kuin seinään, josta kesti hieman yli kuukauden realisoitua suhteen loppumiseksi. Ironista, etten sanoisi.
Mutta jottei kirjoitettaisi vain ikävistä asioista tai ikävällä sävyllä, on pakko liittää tuohon alkuun sopiva biisi mainiosti, joka summaa tuntemuksiani touhusta niin hyvässä kuin pahassa. Eräs lempikappaleistani Pink Floydilta ja lyriikoiltaan tilanteeseen istuva:
“One Slip”
A restless eye across a weary room
A glazed look and I was on the road to ruin
The music played and played as we whirled without end
No hint, no word her honour to defendI will, I will she sighed to my request
And then she tossed her mane while my resolve was put to the test
Then drowned in desire, our souls on fire
I lead the way to the funeral pyre
And without a thought of the consequence
I gave in to my decadenceOne slip, and down the hole we fall
It seems to take no time at all
A momentary lapse of reason
That binds a life for life
A small regret, you won’t forget,
There’ll be no sleep in here tonightWas it love, or was it the idea of being in love?
Or was it the hand of fate, that seemed to fit just like a glove?
The moment slipped by and soon the seeds were sown
The year grew late and neither one wanted to remain aloneOne slip, and down the hole we fall
It seems to take no time at all
A momentary lapse of reason
That binds a life for life
A small regret, you won’t forget,
There’ll be no sleep in here tonight
One slip … one slip