Tuskaisen metallin juhlaisa rytinä
Ξ July 16th, 2008 | → 2 Comments | ∇ Elo, Musiikki, Reissut |
Lisään näitä lätinöitäni taas hieman jälkijunassa, sitä mukaa kun saan puolivalmiit tekstit lopulliseen muotoonsa, mitä nyt ehkä linkkejä jälkijunassa lisäten. Tällä erää vuorossa Tuska 2008.
Parin tunnin ajomatka Tuskaan meni leppoisasti Carcassin ruumisrytkettä kuunnellen ja parin kaljan avittamana. Määränpäässä kamat kaveripariskunnan autoon ja pressipassia tiskiltä hakemaan. Normilippunsa ostaneiden jono sisään sen sijaan oli järkyttävän pitkä, joten paremman puoliskon sisäänpääsy alueelle tulisi tapahtumaan vasta tunteja myöhemmin. Suunnaksi otimmekin ensin Iguanan ja sen maukkaat texmex-ruoat, sieltä pujahdus juomakauppaan ja Tuska-alueen edustalle parit pussikaljat juomaan liputtomien tovereidemme seuraan.
Kaisaniemen ruohoparkissa istumiseen ei kuitenkaan ollut liiemmin aikaa, sillä allekirjoittaneelle ensimmäinen nähtävä bändi oli puoli viiden viikinkimetallibändi Amon Amarth. Päivän ainoa festarikirjoitushomma oli taas puoli seitsemältä ja kohteena brittiyhtye Carcass. Sisään kuitenkin piti mennä ajoissa ja jonotukseenkin menee oma aikansa, paitsi tietysti vip-/pressiportini kautta, joten aikainen paikalle saapuminen on aina festareilla valinta varman päälle.
Carcassin keikka oli kova, mutta tarkemmat ruotimiset keikoista pääty(i)vät Imperiumin sivuille, joten jätän niistä itseni toistamisen sikseen. Tulipa keikan aikana aiheutettua draamaakin, kun exä ja tyttöystävä osuivat samalle tontille ja tahattomasti sekin vääntyi jonkinlaiseksi akkojen kyräilyksi. Vaikka asian äijätasolla jollain tasolla ymmärtääkin, silti tällaisissa tilanteissa toivoisi voivansa kurkistaa naiskunnan pääkopan sisään voidakseen tajuta mikä hameväen mielissä saa tuota draamaa kehitettyä.
Tilanteen lauettua ja Carcassin lopetettua soittonsa oli aika siirtyä seuraavaa bändiä katsomaan. Tämä ei kuitenkaan mennyt aivan odotetusti, sillä jouduin pukeutumaan ritarin kiiltävään haarniskaan pelastamaan leidiä vaarassa. Punkku lienee maistunut liian hyvin, kun siitä piti oikein erikseen toipuakin. Eihän tuo toki väärin ole, hauskanpitoon kuuluu toisinaan sopiva alkoholiin nautiskelu ja toisinaan kaasujalkaa painaa vähän liikaa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin: perjantai-illan päätteeksi oli aika hakeutua yöpymiskohteemme pariskunnan autokyytiin ja iskeä päätä tyynyyn vantaalaismaisemissa. Lepo olisi tarpeen, sillä edessä olisi vielä pari päivää lisää festarirymyämistä ja muutamat nautitut siiderit muine juomineen taatusti lisäisivät unentarvetta ennen lauantain koitoksia.