Ei muuta kuin lepäilyä, Xboxilla naisen kanssa Lego Indiana Jonesin pelailua (on muuten huumoripitoista ja rentouttavaa kaksinpeliä pienillä aivopähkinöillä varustettuna) ja leffojen katselua. Sujuuhan se loma näinkin. Torstaina olikin luvassa jotain ohjelmanumeroa, nimittäin Turun kuuluisat keskiaikapäivät, joihin piti perinteen mukaan käydä tutustumassa parin oluen ja käristetyn porsaanlihan maussa.
Kojuja oli jälleen kerran runsain mitoin käsitöistä humpuukiin ja perinneruokiin, tietysti keskiaikaperinteen muodossa. Löytyi niin aseita, koruja, koriste-esineitä, rohtoja, herkkuja kuin sitä kuuluisaa krääsääkin. Turhat ostamiset jätin markkinahumun mukana saapuneille turisteille ja ainoat tuhlaamani roposeni sijoitin vain maukkaaseen maltaaseen sekä keskiaikaishenkiseen liha- ja lanttulautaseen. On se vain herkullista tuollainen vartaassa käristynyt porsas, jonka leikkaaminen asiakkaiden silmien alla sai osakseen kiinnostuneita katseita ja valuvia suupieliä. Vegaaneille ja muille kasvissyöjille keskiaikainen ruokavalio ei ole omiaan, mutta ei syytä valitukseen: kyseessähän on vain valintakysymys.
Tällaisen asianmukaisen markkinarymyn päätteeksi oli paikallaan kirjaimellinen ulkona syöminen ja asianmukainen liikunta, olihan edessä tuolloin tulevana viikonloppuna vielä Helsinki ja Tuska-festivaali vuosimallia 2008. Eikä asiasta voinut liikaa iloita, sillä luvassa olisi jälleen läjämäärin tuttuja vuosien takaa nähtävänä ja kuultavana, kaikkien aikojen paras Tuska-line-up, sekä ylipäätään rentouttava fiilistelyreissu pääkaupunkialueen maisemissa kaikkine mukavine oheistapahtumineen ja lukuisine yksityiskohtineen. Lepoa liikunnan päälle ja pää tyynyyn: perjantaiaamun kello kymmenen autokyyti ei jäisi odottamaan kyytiläisiään rattailleen.
Tuo pakollinen kesäflunssakin osasi muistaa meikäläistä yhden niin sisäisesti kuin ulkoisestikin kostean illanvietoreissun jälkeen. Kuumetta, räkää, yskimistä ja muuta mukavaa oli luvassa sopivasti ennen juhannuskinkereitä Nummijärven metallipitoisissa ympäristöissä. Vaan kuten vanha sanonta tietää sen kertoa: jos ei viina, terva tai sauna auta, on tauti kuolemaksi. Lienee kai sanomattakin selvää, että saunat jäivät festareilla välistä, mutta tervaa tuli vaatteiden hajusta päätellen nautittua sitäkin enemmän ja viinaa tuli aivan varmasti vedettyä enemmän kuin yhden miehen tarpeisiin.
Eipä sillä, jälleen yksi mukava reissu takana, jossa tuli nähtyä tuttuja ja kavereita kerralla enemmän kuin monien kuukausien aikana yhteensä ja vaikka festariseksit jäivätkin tällä kertaa saamatta, tuli hyviä keikkoja todistettua useampikin ja paskoja juttuja kerrottua parinkin kuukauden edestä.
Nummirockin metalli- ja viinapitoinen pitkä viikonloppu oli kuitenkin vain esimakua parin viikon mittaisesta kesälomailusta. Varsinaisen kesälomaviikon alustus sujui mukavissa merkeissä krapulassa sunnuntaina sängyllä makaillen, eikä räkätaudin poistumisesta ollut tietoakaan. Kun varsinainen lomaviikko maanlle antain myötä alkoi, näytti myös luonto keskisormea lomailulle: sateista, harmaata ja kylmää kesäkeliä. Hienoa.
Kesä on mitä hienointa aikaa, monestakin syystä. Paitsi että lämpimät ja kuivat kelit ovat ulkona liikkumisen ja pukeutumisen kannalta mukavuutta luonnollisimmillaan – vai väittääkö teistä oikeasti joku nauttivansa pukeutuessaan paksuihin talvikolttuihin, pitkiin kalsareihin ja ties mihin kaulahuivi-pipo-huppu-villasukkakombinaatioihin? – kesä on myös ajanvieton kannalta inspiroivaa ja tapahtumarikasta, enkä nyt tarkoita vain pelkkiä festareita, erinäisiä kinkereitä ja itse kesälomaa, vaan ihan jo pelkän satunnaisemman ulkoilun riemuvoittoa. Olipa kyse sitten pussikaljoittelusta, lenkkeilystä, ulkona treenailusta tai vaikkapa vain työmatkoista, kesä pieksee meikäpojan kirjoissa talven, syksyn ja kevään täysin suvereenisti.
Lienee siis sanomattakin selvää, että toukokuun jälkeinen ajanjakso on pitänyt allekirjoittaneen kiireisenä ja viime viikot tapahtumarikkaina. Blogin kirjoittaminen on jäänyt kuin itsestään, eikä sen laiminlyöntiin löydy mitään seksikkäitä, jännittäviä tai kiehtovia selityksiä. Ehdin päästä jo aurinkoisen nurmikentällä treenailun makuun, nauttimaan useamman kuin parit pussikaljat, viettää kosteita sosiaalisia viikonloppuja, sekä tietysti nautiskella hikisistä työmatkoista pyörän selässä, lukuisten levyarvioiden kirjoittamisesta ja jonkin verran myös pelaamisesta.
Tällä kertaa säästän hermojanne, arvon lukijat, ja pilkoin tekstini useampaan postaukseen ihan vain huvin ja näennäisen käytännöllisyyden vuoksi.