Minä, työläinen
Ξ May 28th, 2008 | → 0 Comments | ∇ Elo |
Kaikesta ahdistusvalituksestani huolimatta asiani ovat kaikkiaan varsin hyvin ja elän varsin huoletonta elämää. Asiat eivät suinkaan ole tämän kevään aikana menneet huonoon suuntaan, vaan päin vastoin, kuten ehkä tätä tekstiä aiemmin lukeneet ovat havainneetkin. Viimeisimpänä hyvänä asiana sain kuulla työsopimukseni uusiutumisesta määräaikaisen vuodenmittaisen päättymisen jälkeen. Totta puhuakseni tämä ei tullut suurena yllätyksenä, vaikken työpaikkaani ja työtäni itsestäänselvyytenä voi tahi haluakaan pitää.
Merkit vain olivat ilmassa ja vaikka työni ei olekaan ympärivuotisesti aina yhtä kiireistä, päin vastoin itse asiassa, se on tullut selväksi, että hoitamaani tonttia ei kukaan muu ottaisi hoitaakseen, eikä sen enempää välttämättä haluaisi tai kykenisikään siihen.
Olen pitänyt kuluneesta vuodesta työnkin puolesta, vaikka se työtä yhtä kaikki onkin, sillä se on luonnollisesti kohentanut taloudellista tilannettani – kuten normaalilla työllä normaalisti tapana onkin. Tämän ansiosta on tullut kenties reissattua enemmän ja huolettomammin, kuin myös tehtyä enemmän tai vähemmän tarpeellisia hankintoja kulutustavaroiden puolella.
En retostelisi palkallani, sillä mitä palkkatasoja olen vähän viitsinyt seurata, kuukausiansioni eivät ole kovin huikeissa lukemissa. Absoluuttisia lukuja tärkeämpi tieto onkin tulojen suhteessa menoihin, jotka kuin luonnostaan ovat pysyneet hyvin kurissa – kaikesta näennäisestä huolettomasta tuhlailusta huolimatta. Tämä on saanut miettimään miten monet muut ihmiset tuntuvat valittavan tiukasta rahatilanteesta tai suurista laskuista, vaikka palkatkin olisivat täysin toisella tasolla. Tekosyyksi ei käy sen enempää lapsettomuus tai laskujen määrä, sillä laskutkaan eivät ilmene tyhjästä eikä lapsiakaan yleensä joudu elättämään vain yhden ihmisen tienesteillä.
Jääköön raha välineenä mysteeriksi minulle, materialismi ja sen valta yli mielen eivät ole koskaan olleet meikäläisen heiniä. Sen sijaan itse ansaittujen rahojen sijoittaminen elämyksiin, kokemuksiin ja nautintoihin ei ole koskaan ollut vierasta, oli kyse sitten harrasteista, matkustelusta, herkuttelusta tai itse kuningasalkoholista.
Kahden viimeksi mainitun kohdalla kulutustottumukset ovatkin työn myötä nousseet uudelle tasolle. Ulkona on tullut syötyä toki vanhemmiten useammin muutoinkin, mutta myös etanolituotteissa on tullut satsattua astetta laadukkaampiin ja maittavampiin juomiin ikuisen keskikaljakittaamisen sijasta. Oli kyse sitten hyvästä skottiviskistä tai laadukkaammasta ginistä, hintatietoisen cheapass-ajattelun on ollut aika astua syrjään ja pistää laatu, maku ja nautinto etusijalle.
Sama ajatusmalli on siirtynyt hiljalleen myös päivittäisen ruokailun puolelle, kun tiettyjen perusmerkkien ja -tuotteiden tilalle on etsinyt kokeilemalla tai suositusten perusteella parempia vaihtoehtoja. Mikä parasta, yleensä rahalla saa paitsi paremman makuista, myös terveellisempää tavaraa samalla hintalapulla, joten lopulta pienillä muutoksilla on voinut kohentaa kokonaisuutta monellakin akselilla – ja kaikki enemmän tai vähemmän parantuneen finanssitilanteen vuoksi.
Rahasta ja työstä jauhaminen on kuitenkin niin arkista ja tylsää puuhaa, ettei sellaisesta jaksa lukea hullukaan. Lienee aika pistää pistettä tähän väliin.