Hukattua aikaa
Ξ February 23rd, 2008 | → 0 Comments | ∇ Elo, Reissut |
Päivät kulkevat aivan liian nopeasti, en tahdo pysyä kunnolla perässä. Mihin kaikkeen mahdoinkaan hukata kuluneen viikon? Yritin monena päivänä tulla kirjoittamaan jatkoa alkaneelle stoorille, mutta elämän juna vei mennessään ja minä roikuin mukana.
Viime viikonloppu oli hauska. Paitsi, että mukaan mahtui paljon hyvää seuraa, sopivasti alkoholia ja reissaamista, niin etenkin loppuviikko kruunasi kaiken. FME oli hauska tapahtuma, siihen liittyi sopivasti dekadenttia törkyilyä ja hedonismin laineilla surffailua. Tuli juotua, viihdytettyä ja nautittua tarjouksista lähteä lihallisen himon leikkeihin. En tiedä kumpi on hienompaa: osata sanoa “ei” vai hypätä pulkkaan ja vääntää kuolemaa uhmaten rinnettä alas vauhdin hurmassa. Oli miten oli, suurta ajattelijaamme mukaillen: So not. Pääasia, että hyppy kulkee.
Kun sunnuntaina vihdoin kotiuduin, iski väsymys kuin märkä rätti kasvoihin. Henkisesti olo oli kuin voittajalla, mutta fysiikka ei ollut samaa mieltä. Ei mitään amatöörien krapulaa, mutta puhdasta fyysistä väsymistä liiasta valvomisesta, riehumisesta ja b-luokan törttöilystä. Jos imitaatiot mallia Kummisedän Don Corleone kohtaa pissistyttärensä eivät vielä vedä mehuja keuhkoista, niin viimeistään lyhyet yöunet ja yölliset seikkailut viimeistään kera lasin jos toisenkin. Mutta ainakin tunsi elävänsä, sillä sitähän nämä internetin suuret tietäjät aina toitottavat: hanki elämä. Tästä muistuu aasinsiltana kaksi hauskalla tavalla toisiinsa liittyvää ajatusta ja nimeä:”Elämä on parasta huumetta” ja toisaalta “Irti huumeista ry”. Tuotako tässä sitten pitäisi noudattaa?
Viikko vierähti töitä tehden, pelaten, sosialisoiden, treenaten ja vähän juhlienkin. Miten helvetissä sitä aina hamstraa itselleen niin paljon tekemistä, ettei meinaa ehtiä hengittämään tahi nukkumaan, muusta sitten puhumattakaan? Too fast to fall in love?
Täytin myös moraalisesti epäilyttävän osan sopimuksesta, johon olin lupautunut vailla suurempaa ajatusta. Lopputuloksena oli mieshuoramainen käytös ja palvontaa tuon ihanan rappiokulttuurin alttarilla, säädytöntä käytöstä ja “läpsystä vaihtoa” -käytöstä. Kun saman viikon sisällä saa kuulla lempinimiä tai vertauksia Rocco (Siffrediin) ja Patrick Batemaniin (American Psycho), ei tiedä olisiko immarreltu, loukattu, molempia vai yksinkertaisen muodikkaasti “XD” ja “roflmao“. Revitään siitä huumoria ja tarjotaan keskisormea moraalille, hipeille ja kukkahattutädeille. Sivuhuomautuksena täytyy mainita kuluneista kuukausista, että siinä on jotain väärin jos sinkkuna saa enemmän ja paremmin seksiä kuin parisuhteessa.
Aikomukseni oli myös kirota viime vuotta ja sen vaikutusta tähän vuoteen, mutta totean ajan olevan taas kortilla. Tupareihin piti ilmeisesti mennä jo pari tuntia sitten, mutta minä hyydyn vesilasin äärellä Mötley Crüeta kuunnellen. Shoppailu piristää, kuten kasvava cd- ja dvd-kokoelmani hyvin todistavat. Saisinko annosta nestemäistä eskapismia vereeni, kiitos?
Voikaa hyvin, käyttäytykää ihmisiksi ja nauttikaa elämästänne. Niin minäkin, kunhan vain kykenen ja ehdin.